Tervetuloa !

Tervetuloa! Täällä sisustetaan vähitellen kahta 1:12 nukketaloa. Nukke-Amalian "historiallista päiväkirjaa" voi lukea aika ajoin. Mineily on aikuisten harrastus, miniatyyriesineet ja päiväkirjan tarinat sopivat noin yli 14-vuotiaille. Pienemmille lapsille voi lukea Ystäväkirjan runoja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Historiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Historiaa. Näytä kaikki tekstit

12. huhtikuuta 2024

Gobeliini ja pitsiä eteishalliin

Lisäsin Willa Helmen eteishalliin pitsinauhoja, gobeliinin ja pitsimaton. Teippasin gobeliinin ensin kartongin palasen päälle ja sitten seinään. Tämä ei ole sellainen eteinen, johon saapastellaan sisälle kumpparit jalassa, sillä halli sijaitsee toisessa kerroksessa, joten valkoinen matto ei ihan heti 'likaannu'. 


Willa Helmen eteishalli sai täydennystä gobeliinista ja pitsistä.

Raitamatot siirsin olohuoneesta terassille ja parvekkeelle kesäkaudeksi. 

Ne ovat niihin sopivan kapeat.

Willa Helmi

Willa Helmen olohuone tällä hetkellä ilman raitamattoja.


Gobeliinin historiaa

Gobeliini-seinävaate sai nimensä pariisilaisesta Les Gobelins tehtaasta. Gobelin-suvussa oli harjoitettu värjärin ammattia jo 1400-luvulla. Vuonna 1662 tuotanto siirtyi valtiolle, jolloin laajennettiin tuotantoa taidekäsitöihin. Alun perin gobeliineiksi kutsuttiin tämän Pariisissa sijainneen tehtaan tuotteita, joiden kuvat olivat maalauksellisia perspektiiveineen. Kuvat esittivät yleensä jotain historiallista tapahtumaa tai uskonnollista kertomusta. Gobeliineja on valmistettu alun perin käsin, mutta myöhemmin myös pystykangaspuissa ja koneellisesti. Vanhoissa kivilinnoissa on ollut suuria näyttäviä gobeliineja seinillä, jotka ovat myös eristäneet kylmyyttä.  Prinsessa Victoria esitteli eräässä tv-ohjelmassa Ruotsin kuninkaanlinnan suurta historiallista gobeliinia, jonka peseminen on hyvin tarkkaa puuhaa. Gobeliinin valmistuksessa käytetään erilaista työtapaa kuin ryijyn tai raanun valmistuksessa, vaikka näitä seinävaatteiden nimityksiä joskus sekoitetaan keskenään.  

Tiedot: Wikipedia



27. maaliskuuta 2024

Väriä ja tragediaa

Ostin Tori-sivun kautta pari pientä raitamattoa ja Frida Kahlon taulun miniatyyrikopion. Matot eivät riitä kokonsa puolesta keskilattialle, joten sijoitin ne Willan olohuoneen laidoille väriä antamaan. Fridan omakuva pääsi komeilemaan seinälle kukkataulun viereen. 

Taiteilija Frida Kahlon traaginen elämä

Frida Kahlo eli Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón (1907-1954) oli meksikolainen taidemaalari, joka käytti voimakkaita värejä ja tyyliä, joka pohjautui Meksikon alkuperäiskansojen kulttuuriin, mutta hän sai vaikutteita myös eurooppalaisesta taiteesta. Hänen isänsä oli Saksassa syntynyt valokuvaaja Karl Wilhelm Kahlo ja äiti Matilde oli lähes lukutaidoton, syvästi uskonnollinen meksikolaisnainen. Fridalla oli kaksi vanhempaa sisarta ja pikkusisko. Fridalla oli epäonnea terveyden kanssa. Hän sairasti kuusivuotiaana polion ja vuonna 1925 hän joutui liikenneonnettomuuteen, jossa bussi ja raitiovaunu törmäsivät yhteen. Metallinen kaide aiheutti useita murtumia ja hänelle piti tehdä 35 leikkausta. Frida alkoi maalata tauluja toipilasaikanaan. Vuonna 1932 hän koki keskenmenon ja siitä järkyttyneenä käynnistyi hänen voimakkain luomiskautensa. Hän maalasi 55 omakuvaa, kuten tämäkin miniatyyritaulu esittää. Kaiken kaikkiaan hän maalasi 143 maalausta. Hänen työnsä saivat menestystä ja niitä oli esillä useissa yhteisnäyttelyissä. 1950-luvulla hänen jalkaansa tuli kuolio ja se jouduttiin amputoimaan. Hän masentui ja joutui sairaalaan keuhko-ongelmien takia. Hän kuoli 13. heinäkuuta 1954 keuhkoveritulppaan. - tiedot Wikipedia

Tällä tositarinalla muistan kaikkia heitä, jotka nyt sairastavat ja toivon kaikille sairaille aikuisille ja lapsille pikaista parantumista ja tulevaisuuden toivoa. 💗

Fridan taulu symboloi tässä nukketalossa luovuuden värikästä iloa. Taide jää elämään todella pitkäksi aikaa, monien sydämiin ja koteihin, vaikka taiteilija itse on poistunut. Nukkekodit ovat myös tietynlaisia taideteoksia, joihin tekijät ovat antaneet luovuuttaan ja unelmiaan. Asuukohan tässä nukkekodissa pieni taiteilija ? Se on salaisuus, sillä Willa Helmen asukas ei ole meille vielä näyttäytynyt.

Ihanaa Pääsiäistä kaikille !


Frida Kahlon omakuva ja raitamatto Willan olohuoneessa.

Toinen raitamatto. Tykkään näiden mattojen väreistä.

🐣🐤🐥

29. joulukuuta 2023

Leena lähti ja Ulla tuli

"29. joulukuuta 1852 ~ Rakas Päiväkirja, me menetimme Leenan. Leena tuli juuri ennen kartanon joulujuhlaa sanomaan meille, että hänen täytyy lopettaa piian työt meillä ja lähteä auttamaan äitiään Pyykki-Iitaa pyykinpesussa, koska äidillä oli selkä kovin kipeä. Kyllä me sen ymmärsimme, mutta meille tuli ikävä Leenan iloista ja ahkeraa seuraa. Lapset huolestuivat, että millainen seuraava piika olisi, sillä Leena ei koskaan komentanut heitä.

Kartanon joulujuhlassa puhuin tästä Anna Wallinin ja muutaman muun rouvan kanssa. Anna Wallin sanoi, että hän tietää yhden vapaan neidin, jonka työt loppuivat juuri leskirouvan luona, joka muutti veljensä luo asumaan. Anna Wallin korosti, ettei tätä nuorta naista saa nimittää piiaksi, sillä hän on sisäkkö, nimeltään Ulla Ulpukka Lempäälä. Ulla-neiti on käynyt Koskikylän sisäkkökoulun, mistä valmistuu vain parhaita sisäkköjä. Hän valmistaa kuulemma hyvää ruokaa ja viikkaa lakanat viivasuorasti sänkyyn. Hän ei tee ulkotöitä, mutta sisätiloissa hän tekee kaiken mitä käsketään ja valvoo myös lapsia. Puhuin Ulla-neidistä Henrikin kanssa ja päätimme kutsua hänet kuulusteluun. Ehdotin, että laittaisimme hänet näyttämään taitojaan vaikka huoneen järjestelyssä. Niin sitten teimme juhlan jälkeen. 

Henrikin veli Kaarlekin oli mukana kartanon joulujuhlassa ja rouva Brodé esitteli hänelle kolme kaunista vapaata neitiä. Kaarle oli pukeutunut hyvin ja hän näytti melkein yhtä komealta kuin Henrik. Neidit vähän ujostelivat häntä, mutta he neljä jutustelivat keskenään hyvän tovin ja joivat pienessä pyöreässä pöydässä kartanon kuuluisaa mausteista glögiä. Jälkeenpäin kysyimme Kaarlelta juhlatunnelmista. Hän hymyili hiukan ja sanoi: 'Mukavia ihmisiä siellä juhlassa oli, ehkä käyn myös ensi vuonna.' Ajattelin, että ehkä neidit eivät ole enää ensi vuonna vapaita neitejä, mutta en nyt sanonut tällä kertaa mitään.

Ulla-neiti suoriutui hyvin tehtävistä ensimmäisenä päivänä ja palkkasimme hänet meille. Hän on ryhdikäs ja asiallinen piika sisäkkö, taitava toimissaan. Hän sanoi kysymättä, millaista palkkaa hänelle pitää maksaa ja hän ompelee itse omat esiliinansa, joita hänellä kuulemma on seitsemän, jokaiselle viikonpäivälle puhdas esiliina. "

Amalia

Ulla-neiti, kokenut sisäkkö, esittelee taitojaan.

Kouluttautunut palvelija, jolla on 7 esiliinaa.

Historiaa: Palvelijoiden työvaatteet ovat olleet joinakin historiallisina aikoina sinisiä, koska sininen kankaan värjäys oli silloin halvempaa kuin muun väriset värjäykset. 

13. joulukuuta 2023

Löytyihän se toinen tuoli ! Jee

Ostin Ludvig-tyyliset sohvan ja käsinojallisen tuolin Ruusulaan aiemmin Minimaailmasta, mutta sittemmin niitä ei enää siellä myyty roosan värisenä. Vähän harmitti, kun olisin ostanut myöhemmin yhden tuolin lisää. En löytänyt tätä tuolia muistakaan miniatyyrejä myyvistä verkkokaupoista. 

Onneksi löysin nyt samanlaisen roosan tuolin Huutonetistä. Tässäkin on yksi kirppareiden ja huutokauppojen eduista, että niistä voi löytyä jotain sellaista, mitä ei muualla enää myydä. Parasta olisi tietenkin ostaa kerralla koko kalusto, sillä koskaan ei voi tietää, milloin niitä ei enää saakaan ostettua lisää.

Ludvig XVI (23. elokuuta 1754 Versailles – 21. tammikuuta 1793 Pariisi) oli Ranskan kuningas vuosina 1774–1792. Nämä kalusteet sohvapöytää myöten on valmistettu muistuttamaan sen ajan tyypillisiä kalusteita. Ne ovat siis tyyliltään vanhemmalta ajalta, kuin mitä Armaan perhe Ruusulassa elää. Ennen tehtiin kaikki kalusteet kestämään aikaa, joten ei mikään ihme, että Ruusulaan on säästynyt historiallisia mööpeleitä. 

Jos sisustaisi Ludvigin tyyliin koko asunnon, siihen kuuluisi korkeat huoneet, kultakehyksiset taulut ja peilit,  kristallikruunut, koristeelliset tapetit ja näyttävät silkkiverhot. Sellaisen voisi sisustaa vaikka roomboxiin, eli laatikkoon, johon sisustetaan vain yksi huone. Siihen sopisi Ludvig-tuolit silkkikankaisina, joita on edelleen myynnissä. Aina voi suunnitella, vaikka ei itse toteuttaisikaan 😊 ehkä joku muu sitten toteuttaa.

Näissä tuoleissa ei ole tahroja, vaan sametti on paikoitellen tummempi ja vaaleampi, riippuen siitä, mihin suuntaan sametin nukka on taipunut. Voin kuvitella, että tuollaisessa tuolissa olisi aika mukava istua.


Löytyi pari nojatuolille ❤


22. maaliskuuta 2023

Ruokasaliin tuolit ja kaappikello

Ruusulan ruokasali sai neljä pähkinänväristä tuolia ja mahonginvärisen kaappikellon. Kokeilin, miltä näyttää, kun yhdistää eri värisiä kalusteita keskenään samaan huoneeseen. Mielestäni siitä tuli kotoisa tunnelma. 

Nyt on lapsillekin tukevat ruokatuolit ja Emman ystävä Markettakin mahtuu istumaan saman pöydän ääreen. Nähtävästi tämä valkoinen ruokapöytä on sopivan kokoinen kuudelle. Kaappikellossa on avattava ovi ja sisällä on vetoketjut ja punnus. 

Kellon historiaa 🕥

Ennen mekaanisten kellojen keksimistä ihmiset käyttivät aurinko- ja vesikelloja ajan mittaamiseen. 700-luvulla keksittiin tiimalasi, jossa hiekka valuu ylemmästä lasikupista alempaan. Se oli tarkempi ajanmittauksessa kuin edeltäjänsä. Vuonna 1280 keksittiin Englannissa kello, joka toimi painovoiman avulla ja siinä oli hammasratas. Sen jälkeen kirkkojen tornikellot yleistyivät. Niiden kellojen aika pysyi 15 minuutin tarkkuudella oikeassa ajassa vuorokautta kohden. 1500-luvulla alkoi ilmestyä vedettäviä taskukelloja. Varhaisemmissa kelloissa oli vain tuntiviisari. Minuuttiviisari yleistyi noin 1680-luvulla ja sekuntiviisari hieman myöhemmin. Rannekello yleistyi 1800-luvulla naisten keskuudessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös miehet alkoivat käyttämään rannekelloja ja taskukellot jäivät vähemmälle käytölle. Kvartsikelloa käytettiin 1930-luvulla tieteellisiin tarkoituksiin ja myöhemmin sen käyttö yleistyi. Sitäkin tarkempi on atomikello, johon perustuu sekunnin nykyinen määritelmä. Atomikellosta voidaa lähettää pitkäaaltolähetyksenä hyvin tarkka aika ja päiväys, joka auttaa kvartsikelloa pysymään tarkemmin ajassa ja kesä- ja talviajan muutos asettuu kelloon automaattisesti. Euroopassa Saksa aloitti signaalin lähettämisen vuonna 1973. Lähde: Wikipedia

Aamupäivä on pilvinen ja lumisateinen täällä Pirkanmaalla, kuin on myös Kukkakylässä. ☃ Vanha sanonta sanoo: 'Uusi lumi vanhan surma', eli kevättalvella uusi kevyt ja märkä lumisade sulattaa vanhaa hankea. En tiedä, mitä mieltä meteorologit ovat siitä, mutta päivien pidentyminen antaa kyllä energiaa. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee. 🌼


Aterian jälkeinen palaveri Ruusulassa

Kalusteet: Mineillen

22. lokakuuta 2022

Kielikurssia ja kirjallisuutta nukkeperheessä

"22. lokakuuta 1851, keskiviikko, Seweruksen nimipäi"

"Pastori Liljeroosin opetus on ollut hauskaa. Me olemme Sofian kanssa oppineet jo muutamia englanninkielisiä lauseita. Joskus lausumme joitain sanoja hassusti ja pastorin iso vatsa alkaa hytkyä, kuin häntä vähän naurattaisi, mutta hän ei raaski nauraa meille ääneen. Joskus käymme pastorin opetuksen jälkeen Sofian kanssa teellä pastorin vaimon Eveliinan keittiössä. Hän kattaa meille tuoretta pullaa ja kuumaa teetä pöytään, kirjaillun pöytäliinan päälle. Eveliina-rouvalla on myös oma keittiöpiika, mutta silloin kun käymme siellä, hän tekee kaiken itse. 

Eräänä päivänä kun tulin pappilasta kotiin, huomasin salin pöydällä kaksi englanninkielistä kirjaa. Sydän ihan hypähti, kun näin ne, sillä olin kuullut Jane Austenin kirjoista Eveliina-rouvalta. Kukaan muu ei osaa niitä lukea kuin hän ja hänen naimaton sisarensa Maveliina. Kukkakylässä ei ole ennen ollut kieliopetusta aikuisille, me olemme Sofian kanssa ensimmäiset. 


Amalia ihastuu uusiin kirjoihin


Kysyin Henrikiltä: 'Mistä olet löytänyt nuo kirjat?'

Henrik vastasi: 'Kauppalaivasta ne ostin, sinulle kannustimeksi englanninkielen harjoitteluun. Olen kuullut, että nuo kirjat ovat naisten mieleen Englannissa'.

Minä: 'Kiitos paljon, mutta viimeksi kauppalaivassa ei ollut näitä kirjoja'.

Henrik vastasi: 'Ostin ne Lyypekin satamasta'.

Minä: 'Siitähän on jo aikaa kun siellä asti purjehditte?'

Henrik: 'Niin..onhan siitä aikaa.'

Minä: 'Oletko kauankin suunnitellut minun kieliopintojani?'

Henrik vastasi hymyillen: 'No, ehkä vuoden ajan olen sitä miettinyt'.

Minua vähän hymyilytti, Henrik osaa aina ajatella pitkälle, mutta hyvin hän oli pitänyt suunnitelmat minulta piilossa.

Kysyin: 'Mitä muuta olet minulle suunnitellut, jos saan kysyä ?'

Henrik: 'Mietin, jos sinä vaikka kirjoittaisit englanninkielisen kirjan'.

Menin ihan sanattomaksi ja ajattelin, että Henrik yliarvioi minua nyt liikaa. Mutta en sanonut sitä, vaan laitoin takkaan tulen ja selailimme yhdessä noita ihania uusia kirjoja. Lapsetkin tulivat kohta sisälle pihalta posket punaisina. Laitoin meille kuumaa mehua ja ruisleipää ja istuimme koko perhe hiljaa pöydässä, kynttilän valossa mutustellen. Päässäni pyöri tuhansia ajatuksia omasta kirjasta ja englanninkielen sanoista."

Amalia

Kirjoista

Jane Austen oli englantilainen kirjailija, joka eli vuosina 1775-1817. Hän kirjoitti kuusi romaania, joissa hän kuvasi englantilaista keskiluokkaa huumorilla. Hän ei mennyt koskaan naimisiin. Teos Sanditon jäi hänellä kesken vuonna 1817 ja joku toinen kirjoitti sen loppuun.
Nämä miniatyyrikirjat ovat Emma ja Mansfield Park (Kasvattitytön tarina). Alkuperäisissä kirjoissa Jane Austenin aikaan ei ollut värikkäitä paperikansia kuten näissä, eikä tietenkään viivakoodia takasivulla. Kirjat eivät oikeasti avaudu.

Suomessa ei Amalian aikaan vuonna 1851 ollut romaanikirjallisuutta, ensimmäiset suomenkieliset kirjat olivat Raamattu (Biblia; se on Coco Pyhä Raamattu Suomexi 1642) ja Aapinen (ABCkiria), jonka Mikael Agricola julkaisi vuonna 1543. 
Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä julkaistiin vuonna 1873. Se oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja, sitä ennen oli ilmestynyt Karl Jakob Gummeruksen 'Ylhäiset ja alhaiset' jatkokertomuksena. 
Elias Lönnrotin keräämä ja toimittama suomalais-karjalainen kansanrunojen kokoelma 'Vanha Kalevala' ilmestyi vuonna 1835 ja 'Uusi Kalevala' vuonna 1849. Kalevala on Suomen kansalliseepos. Sukututkimuksessa löytyi erään avioliiton kautta linkki erääseen sukuun ja mieheen, joka asui Laukon kartanossa ja hänen kotiopettajansa oli Elias Lönnrot, joka päiväsi kartanossa silloin Kalevalan. Historia on mielenkiintoista. 

Lähde: Wikipedia


Jane Austen sisarensa
Cassandran piirtämänä

- Public Domain -


Miniatyyrikirjat: Huuto.net

7. lokakuuta 2022

Henrikin yllätyslahjat nukkekotiin

 "7. lokakuuta 1851 Tiistaina, Brigittan nimipäivä"

"Rakas Päiväkirja, olipas meillä hauska päivä! Lapset olivat hyvällä tuulella koko päivän ja innostuivat laulamaan jo nyt joululauluja. Siinä samassa huomasimme, että uusi valkoinen lumi sataa maahan. Kissat Roosa ja Mölli juoksivat uteliaana ulkona, nuuhkivat maata ja ravistelivat tassujaan. Sitten ne loikkivat innoissaan edestakaisin lumessa ja lapsista se oli hauskaa.

Eikä siinä vielä kaikki, joulun tuntua toi myös Henrik, jonka Elisabet laiva oli tuonut jälleen kotisatamaan, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Lumihiutaleita hatussaan ja säkki olkapäällään Henrik tulla kopisteli sisään. Lapset juoksivat vastaan niin kuin aina, kun isä tulee kotiin. Lapset kysyivät, onko säkissä joululahjoja. Henrik sanoi, että ne ovat 'ensilumen päivän lahjoja' ja ne annetaan tänään, kun ensin syödään.


ensilumi Kukkakylässä

Lapset söivät ruokansa loppuun ihmeen nopeasti ja odottivat kiltisti pöydässä, että Henrik sai ateriansa syötyä. Sitten Henrik pyyhki suunsa ja avasi säkin. Paitsi että siellä oli Henrikin kapteenin puku, siellä oli myös pehmoinen koiralelu lapsille. 

'Iik ihana!' huudahti Emma ja pojatkin ilahtuivat. He veivät lelun heti lastenhuoneeseen ja keksivät sille nimiä.
'Lurppa!', ehdotti Tim.
'Turri', ehdotti Tom.
'Nuppu', ehdotti Emma.

Tällä kertaa lapsille ei tullut eripuraa nimistä, vaan Tom ehdotti, että jokainen nimittää pehmokoiraa kuinka itse haluaa. 
Koiran nimi on siis Lurppa Turri Nuppu. Onhan ihmisilläkin kolme nimeä tai useampikin. Lapset sopivat keskenään, että jokainen saa vuorotellen pitää Lurppa Turri Nuppua yöllä vieressään. Pojat suostuivat siihen, että Emma saa sen yökaveriksi ensimmäisenä.


Lurppa Turri Nuppu tuli uuteen kotiin

Henrik antoi minulle lahjaksi kullanväriset kamman, peilin ja hiusharjan. Ilahduin lahjasta ja halasin Henrikiä. Meille yhteiseksi lahjaksi hän toi ison perheraamatun. Huomasin heti, ettei se ollut suomenkielinen ja sanoin Henrikille, että hän voi lukea sitä ääneen ja suomentaa minulle, koska minä en osaa vieraita kieliä. 

Henrik vastasi: 'Mitä jos opettelisit englantia ?'
Minä, varmaankin silmät pyöreinä, kysyin: 'Miten minä voin sitä oppia?'
Henrik: 'Pastori Hans Liljeroos osaa latinaa, kreikkaa, hepreaa, saksaa, ruotsia ja englantia, jospa kysymme häneltä, haluaisiko hän opettaa?'
Minä: 'Ohhoh.. no kysytään vain, kysyn myös Sofialta, haluaisiko hänkin oppia englantia.' 



Raamattu 1:12, jossa oikea teksti ja kuvat


Henrik järjesti vielä uuden yllätyksen. Hän sanoi, että kampa, harja ja peili kuuluvat yhteen erään toisen lahjan kanssa, mutta se tulee iltapäivällä. Odotin sitä kuin lapsi odottaa joulupäivää. Mietin, mikä on sellainen, mikä tuodaan ja se kuuluu yhteen kamman, harjan ja peilin kanssa ? Olisiko se uusi pyyhe ? Miksi joku toisi minulle pyyhkeen ? En keksinyt mitään muuta.

Iltapäivällä oveen koputettiin ja kun menin ovelle vastaan, siellä lumisateessa seisoi puuseppä Birger Hammarin apupojat Konsta ja Aapeli. Konsta otti lakkinsa päästään ja sanoi: 
'Päivää hyvä rouva, mihin piironki viedään?'
Henrik huikkasi minun selkäni takaa: 
'Tuokaa pojat se vaan sisälle, me hoidamme sen oikeaan paikkaan! Kiitos pojat ja tervehtikää puuseppää meidän puolestamme!'

Konsta ja Aapeli kantoivat varovasti sisään kaunista valkoista peilipöytää. Liikutuin siitä niin, että pieni kyynel tuli silmään. Kun pojat olivat lähteneet, kapsahdin Henrikin kaulaan vielä toisenkin kerran. 
'Kiitos ihan suurenmoisen paljon!' sanoin Henrikille, 'se on kaunis kuin koru'.
Henrik hymyili ja kysyi, mihin haluan peilipöydän laittaa. Me kannoimme yhdessä sen kammariin. Minulla ei ole koskaan ollut noin isoa peiliä!

Ensilumen päivä oli antoisa päivä ja leivoin siitä hyvästä Henrikille omena-kanelipiirasta, josta hän pitää. Tuoksun perässä lapsetkin tulivat pöytään herkuttelemaan, tietysti mukanaan uusi ystävä Lurppa Turri Nuppu."

Amalia 



Lahjat

Lisäsin peilipöydälle vanhan kermakannun ja lautasen pieneksi vesikannuksi ja pesuvadiksi, vaikka ne ovat alun perin astioita, mutta isompia kuin 1:12 esineet. Toisella vadilla on oikeita laventelisaippuan palasia, ne tuovat vähän tuoksua huoneeseen. Konsta ja Aapeli ovat puusepän apupoikia, eivätkä vielä tiedä, että piironki ei ole sama asia kuin peilipöytä. Peilipiironki on erilainen, siinä on laatikoita kuten lipastossa ja päällä on pieni tai isompi peili.

Pienessä Raamatussa, eli mustassa Holy Bible-kirjassa, on oikeasti painettu englanninkielinen teksti ja piirroskuvia. Paljain silmin sitä ei näe lukea, mutta ehkä kokeilen joskus suurennuslasilla. Ihmeellistä ja valloittavaa on miniatyyrimaailma.

Historiaa laventelista

Netissä on artikkeleita, joissa kehoitetaan laittamaan lakanan alle laventelisaippua, jos jalat ovat öisin levottomat. Kokeilin sitä ja se auttoi, kun saippua oli lähellä jalkoja.
Tuli mieleeni, että ennen vanhaan liinavaatekaapeissa pidettiin kuivattua laventelia kangaspusseissa, ehkä jopa samasta syystä, tai sitten tuomaan hyvää tuoksua lakanoihin ja karkoittamaan liinavaatekaapista pois ötököitä. 
Laventelia on ennen käytetty antiseptisena aineena haavojen sidonnassa ja palovammoissa. Laventeliuute alentaa kuumetta ja sillä kurlaaminen helpottaa kurkkukipua ja hammassärkyä. 
Uudet tutkimukset toteavat, että laventeli saattaa auttaa myös joissakin  hiivatulehduksissa. 
Laventeliuutetta käytetään nykyisin apuna univaikeuksiin, joten siinäkin on varmaan hyvä syy siihen, että ennen laventelia pidettiin liinavaatekaapeissa.  Laventelin tuoksuiset lakanat edesauttoivat hyviä yöunia.
Laventelisaippuan voisi laittaa vielä nykyisinkin kaappiin, jossa pidetään lakanoita. Taidanpa kokeilla.

Tuotteet: Minimaailma

9. syyskuuta 2022

Ostoksia kauppalaivasta

"9. syyskuuta 1851 Kukkakylä"

"Tänään tiistaina kävimme anoppini Briitta Armaan ja lasten kanssa satamassa, kun sinne oli ankkuroitunut kauppalaiva. Väkeä oli sankoin joukoin ostamassa kauppalaivan myyntituotteita. Lapset huomasivat heti suklaapatukoita myyntipöydällä. Täytyihän niitä lapsille ostaa ja he ilahtuivat siitä suuresti. Anoppini osti lankoja ja pellavaa, hän kutoo sukkia miehelleen, eli apelleni Eerikki Armaalle. Apellani on sama etunimi kuin Sofian miehellä ja heidät erotetaan toisistaan kun appeani sanotaan 'Erkki herraksi'.

Mereltä tuli yhtäkkiä tuulenpuuska ja lennätti silkkihuiveja myyntipöydältä korkealle ilmaan. Värikkäät huivit - vaaleansiniset, purppuranpunaiset ja kullankeltaiset - liehuivat ilmassa ja sinivalkopukuiset merimiehet juoksivat niiden perässä ja yrittivät saada niitä kiinni. Samaan aikaan valkoiset lokit parveilivat niiden yläpuolella vaaleansinistä taivasta vasten. Olipa se värikäs näky ja ihmiset katselivat sitä tapahtumaa lumoutuneena syksyn kuulaassa aurinkoisessa säässä. Huivit saatiin kiinni, paitsi ei yhtä punaista huivia, joka jatkoi vapaata liitoaan merelle päin ja nousi yhä ylemmäs taivaalle kiemurrellen ja liehuten.

Ostin kauppalaivasta pienen taulun, kolme pitsiliinaa ja Emman sänkyyn ruusutyynyn, sekä pippuria, teetä ja kanelia. Ihailin yhtä hamekangasta, mutta en nyt tällä kertaa ostanut sitä. Siinä oli kultakoristeita tummalla pohjalla, ah kuinka hienoa !"

Amalia


Emman uusi ruusutyyny

Amalia ihailee uutta taulua

kolme pientä pitsiliinaa


Suklaista historiaa

"Englannissa aloittivat tunnetut suklaavalmistajat, kuten Cadbury, Fry ja Rowntree: vuonna 1847 Joseph Fry valmisti ensimmäisen kiinteän suklaapatukan ja vuonna 1863 Cadbury toi markkinoille suklaarasian."
Lähde: Wikipedia


Tuotteet: Huuto.net

14. lokakuuta 2021

Kuusi ja virkattu matto



"Ruusulassa 14.10.1850 - Rakas Päiväkirja"

"Istutin uuden kuusen pihalle, ostin sen Granholmin kartanon taimitarhalta. Nyt oli väkeä siellä paljon, kun oli syysmyyjäiset. Ostin sieltä myös kynttilöitä, nappeja, nauhoja, hamekangasta, pitsiä ja hunajaa. Ja lapsille nekut. Vähän ropisteli vettä taivaalta.

Kartanon väellä on renki Justus Eewertinpoika, joka kuljettaa kirkkovaunuilla kotiin, kun maksaa muutaman taalerin. Sillä kyydillä mekin tulimme sieltä kotiin, kuusi sidottuna vaunujen taakse. Tim tykkää kovasti vaunukyydeistä ja Emmakin, koska niissä on jouset ja ne eivät tärise kuten ajelurattaat. Lapset vilkuttivat vaunuista Reginalle ja Walfridille, jotka kävelivät kadulla. Heidän isänsä, tohtori Wallin, nosti minulle hattua.

Ruoan jälkeen puistelin ikkunasta kyökin mattoa, johon oli varissut leivän muruja. Roosa kissa kävi tervehtimässä minua naukuen. Kuka sitä syöttää ja kenen kissa se on ? Olen nähnyt sen seikkailevan monella pihalla lähistössä. Roosa ei näytä kyllä laihalta, joten ruokaa se on saanut, tai on itse pyydystellyt hiiriä. Jos yhdenkin kerran kissaa ruokkii, se tulee uudestaan vaatimaan ruokaa ja asettuu lopulta taloksi. Se on vähän sama kuin veisi kissan toiselta, joten en ainakaan vielä ruoki sitä, vaikka mieli tekisi antaa sille silakkaa ja kermaa."

Amalia 

kuusi, raitamatto ja Roosa kissa

RAITAMATTO

Virkkasin maton kiinteillä silmukoilla ja pylväillä ja tein piparkakkureunat maton päihin. Käytin Novitan virkkauslankaa. Väreinä punainen, beige, pinkki ja valkoinen.

VAPAANA KULKEVAT KISSAT

Vuonna 1850 ei tunnettu vielä kissojen valjaita tai hiekkalaatikoita, vaan kissat juoksivat vapaina ulkona ja kävivät syömässä missä milloinkin, vaikka niillä olisi ollut vakituinen kotikin. Kissa oli omalla tavallaan hyötyeläin, koska se hätisti tai saalisti pois haitalliset eläimet, kuten hiiret ja rotat. Kissat kommunikoivat vapaana ollessaan muiden kotieläinten kanssa, kuten hevosten ja lampaiden kanssa. Tapahtuu sitä vieläkin maataloissa, missä kissat juoksevat vapaina. Vielä minun nuoruudessani kissat elivät vapaina ulkona kaupungeissakin ja kävivät kotona silloin kun halusivat. Kissojen oman turvallisuuden takia ne ovat nykyisin sisäkissoja, kun autoliikenne on vilkasta ja niiden on vaikea löytää kerrostaloissa kotiin. 

MATTOJEN PUISTELU IKKUNASTA

Ennen sai puistella ja tuulettaa mattoja, petivaatteita ja pöytäliinoja ikkunoista ulos. Sitä on tapahtunut minunkin elinaikana nuoruudessa. Nykyisin Suomessa ei ole enää sallittua roikottaa tai puistella ikkunoista ulos mitään, ainakaan kerrostaloissa, tämä esteettisistä ja hygieniasyistä. Joissakin muissa maissa sitä vielä tehdään.

MIESTEN HATUISTA

Nykyisin tavataan sanoa, että 'nostan hattua' kun kunnioittaa jotain ihmistä. Ennen se oli miesten tavallinen tervehdys nostaa hattua ja sitä tapahtui vielä 1950-luvulla, kun miehet käyttivät lierihattuja. 

1850 luvulla miesten lierihatut olivat silinterihattuja (tasalakinen) ja knalleja (pyöreälakinen). Silinterihattu osoitti statusta, koska se oli hyvin kallis hattu. Kova ja pyöreä knalli oli alkujaan riistanvartijoiden hattu, joka suojasi oksien raapaisuilta, kun he valvoivat herrasväen maita. 1840 luvulla se otettiin yleiseen käyttöön, varsinkin keskiluokan keskuudessa kaupungeissa. Työläismiehet käyttivät lätsän tapaisia lippalakkeja. Hatuton tai lakiton mies näytti siihen aikaan epäilyttävältä. Miesten hattu tai lakki riisuttiin pois päästä esim. kirkossa tai kun mentiin toisen kotiin. 

Miesten ja poikien tervehdykseen kuului myös kevyt kumarrus, josta on jäänyt nykyaikaan asti pään nyökkäys tavaksi. Hovikumarrukset ja -niiaukset olivat sitten näyttävämpiä ja koristeellisempia eleitä. Kumartaminen ja niiaaminen eleenä osoitti kohteliasta kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Vielä minun mummoni nuoruuden aikaan varsinkin lapset, piiat ja rengit kumarsivat ja niiasivat.




Kuusi: Mineillen


9. lokakuuta 2021

Tim ja merenneidot


"Ruusula 9.10.1850 - Rakas Päiväkirja

Tänään koputettiin aamulla oveen ja kun vastasin 'sisään', niin kukas sieltä tulikaan ovesta ?

 

Perämies Pekka Tuulonen toi poikansa Anselmin kanssa Timin kotiin !"

"He olivat kysyneet tohtorin talosta, missä nyt asumme. Henrikin piti jatkaa vielä matkaa Lyypekkiin ja Tom halusi mennä vielä isänsä mukaan. Perämiehen loma alkoi nyt ja Timillä oli jo koti-ikävä, joten hän sai tulla perämiehen mukana kotiin. Pekka Tuulonen ja Anselmi jatkoivat heti matkaansa omaan kotiinsa.
Tim tuli halaamaan minua ja Emmaa. Emma hihkui ilosta, kun sai pikkuveljensä kotiin ihan yllättäen. 
Ensimmäiseksi Tim sanoi: 'Äiti, laita potut tulelle, on nälkä !'

 



Henrik oli ostanut jostakin satamasta Timille uuden, hienon ja muodikkaan merimiespuvun. Liikutuin vähän, kun Timin hiukset tuoksuivat samalla tavoin tervalle ja suolaiselle merituulelle, niinkuin Henrikin hiukset, silloin kun hän tulee meriltä kotiin. Tämä oli ensimmäinen merimatka pojille ja se on ollut varmasti jännittävää heille.

Kysyin Timiltä: 'Tuleeko sinusta isona merimies?'

Tim vastasi: 'Njääh, ei tule. Laiva keikkuu kun tuulee ja tulee maha kipeäksi.'

Kysyin vielä: 'Mikä oli hauskinta siellä matkalla ?'

Tim vastasi: 'Me nähtiin merenneitoja !'

Minä: 'Ihanko totta ? Millaisia merenneitoja ne olivat ?'

Tim: 'Ne olivat sellaisia merenneitoja, jotka kurkkivat vedestä meitä. Niitä oli monta!'
Täytyypä kysyä Henrikiltä noista merenneidoista, sitten kun hän tulee. Olen kuullut myös aikuisten merimiesten juttuja merenneidoista, jotka uivat meressä laivan vieressä. He puhuvat niistä torilla uteliaille 'maakravuille', ja vanhat miehet myhäilevät heidän jutuilleen, eivät taida oikein uskoa."

 Amalia 

 

Tim kertoo merenneidoista

LASTEN MERIMIESPUVUN HISTORIAA 

"Merimiespuvun suosio lastenvaatteena sai alkunsa Englannin Walesin prinssi Albert Edwardin lapsuusmuotokuvasta vuodelta 1846, jossa hän esiintyy valkoisessa matruusin juhla-asua muistuttavassa puvussa. (kuva alla)

Merimiespuku alkoi saada suosiota paitsi näyttävyytensä, myös käytännöllisyytensä ansiosta: yläosan väljä leikkaus ja avoin kaulus antoivat lapselle liikkumisen vapautta paremmin kuin aikuisten miesten paitoja jäljittelevät kovakauluksiset paidat.

Puku soveltui niin koti- kuin kouluasuksi ja oli näyttävä myös lasten juhla-asuna. Tummansininen merimiespuku oli helppohoitoinen arkikäytössä, valkoinen taas juhlavampi. Talvinen puku ommeltiin villakankaasta tai neulottiin villalangasta pitkine housuineen, kesällä käytettävä merimiesasu puuvilla- tai pellavakankaasta lyhytlahkeisine housuineen.

Varsinkin pojat pitivät merimiespuvusta, koska se mahdollisti roolileikin tärkeänä aikuisena ammattilaisena, sen ajan ”supersankarina”, ja kohotti näin lapsen itsetuntoa. Merenkulku oli 1800-luvulla arvostetuimpia aloja, ja monet lasten seikkailukirjatkin, kuten Robinson Crusoe ja Aarresaari, kertoivat merielämästä." Lainaus: Wikipedia, kuva Public Domain

maalaus: Franz Xaver Winterhalter vuonna 1846

 
Poikanukke: Mineillen

1. lokakuuta 2021

Henrikiltä postikortti

"1. lokakuuta 1850 tiistaina - Rakas Päiväkirjani

Henrik taisi kuulla ajatukseni ja kirjoitti minulle postikortin :

'Rakas Amalia, tilaa se mööpeli puusepältä, mitä katsoimme verstaan akkunassa. Täällä kaikki hyvin, mutta sain kuulla, että joudun jatkamaan matkaa vielä Lyypekkiin. Toinen kapteeni on sairastunut. Rakkaita terveisiä teille kautta Henrikin ja pojilta terveisiä !'

Tätä sattuu Henrikin työssä joskus, että hän joutuu tekemään toisen kapteenin työn. Laivaliikenteen täytyy kulkea. Ilma on selkiä ja kaunis, ei tuule. Ostin puolukoita naapurilta ja keitän mehua niistä. Emma juo sitä vain vähän, mutta minusta se sammuttaa janon parhaiten." 

Amalia

 

oikea vanha postikortti kapteenilta 



25. syyskuuta 2021

Vanha valokuva ja kamferitippoja

"Ruusulassa 25.9.1850 - Rakas Päiväkirja, löysin tätini muotokuvan muuttolaatikosta ja kehystin sen. Huomasin, että Emmassa on samaa näköä kuin tädissä oli lapsena."

 


 

"Tohtorin rouva Anna Wallin tuli suutarin verstaalle samaan aikaan kuin mekin Emman kanssa ja kysyin häneltä pyykki-Iitan perheen lääkärilaskusta, josta olin luvannut maksaa osan. Anna rouva kertoi, että hänen miehensä, tohtori Frans Wallin, oli päättänyt alentaa pysyvästi hintoja sellaisilta lapsiperheiltä, joilla on pienet tulot. Sen vuoksi minulle ei laskua lähetetty, koska Iita ja Kustaa suoriutuivat itse laskusta. Anna rouva sanoi, ettei se olisi heidän omakaan etu, että vähävaraisilla perheillä ei olisi varaa tohtorin tarkastukseen. Taudit leviävät, jos niitä ei tutkita ja hoideta. Perhe sai yskäntippoja, kamferitippoja ja muita troppeja ja he ovat jo paremmassa kunnossa. Hienoa!"

 Amalia  

 

Tädin muotokuva takan päällä

 

KEHYS JA KUVA

Kehyksen olen saanut äidiltäni vuosia sitten, hän löysi sen kirpputorilta. Kuva on oikeasti oman tätini kuva, josta tein postikortteja aiemmin ja tämän kuvan leikkasin yhdestä kortista. Kuva on pappani ottama vuodelta 1930. Valokuvauksen historia  alkoi jo vuonna 1839 maailmanlaajuisesti. Alla on linkki, jos haluaa lukea siitä lisää.

 Valokuvauksen historia – Wikipedia

TAKKAPUUT

Takkapuut ovat pestyjä ja kuivattuja pajunoksia.

PITSILIINAT

Pieni pitsiliina takan päällä on kirpputorilta, kuin myös lattialla oleva beige lasinalunen, jota voi käyttää pienenä mattona nukketalossa.

KAMFERITIPAT

Kamferitipat ovat tuttuja lapsuuteni mummolasta. Niitä käytettiin vähän joka vaivaan, mutta lähinnä lieviin sydänoireisiin sokeripalaan imeytettynä. Sain niitä itsekin lapsena maistaa ja muistan sen tuoksun vieläkin. Edelleenkin niitä myydään, mutta niiden todellisesta tehosta en tiedä.



17. syyskuuta 2021

Pitsimatto Ruusulassa ja vierailu tohtorin talossa

"17.9.1850 - Rakas Päiväkirja" 

"Tämä tapahtui viime sunnuntaina, ennen vierailuamme Anna rouvan luona. Harjoittelimme Emman kanssa hyvää käytöstä ennen kyläilyämme tohtorin talossa. Opetin Emmaa niiaamaan ja näytin siinä esimerkkiä. Yhtäkkiä Emma kirkaisi ja alkoi kikattamaan. Tämä johtui siitä, että Roosa kissa ilmestyi yhtäkkiä omia aikojaan huoneeseen. Olin varmaankin jättänyt kyökin ikkunan raolleen ja kissa oli kiivennyt siitä sisään. Tällä kertaa Roosa tuli puskemaan meitä jalkoihin, ilmeisesti se on jo kiintynyt meihin.

pitsimatto
 

Emme olleet käyneet tohtorin kodissa koskaan ennen, vaikka asuimme heillä vuokralla. Asuntomme oli eri päässä taloa omalla sisäänkäynnillä ja sairaita varten heillä on erilliset vastaanottotilat. Anna rouva tuli ystävällisesti meitä ovelle vastaan, niinkuin hyviin tapoihin kuuluu. Hän vei meidät pieneen vihreään salonkiin, jossa tarjoiltiin teetä ja pikkuleipiä. Emmalle annettiin herukka-karviaismehua ja makea nekku. Pian sen jälkeen Emma ja Regina lähtivät yhdessä leikkimään Reginan isolla nukketalolla.

Keskustelimme ensin säästä ja Anna rouva kysyi Henrikistä, milloin hän saapuu Elisabet - laivansa kanssa kotisatamaan. Vastasin, etten tiedä, koska myrsky on hidastanut matkan kulkua. Anna rouva ihmetteli, kuinka jaksan olla yksin niin pitkiä aikoja, kun Henrik on merillä. 'Minulla on niin paljon puuhaa, että aikani kuluu nopeasti', vastasin hänelle. Hän neuvoi minua ottamaan palvelusneidin, niin työtaakkani helpottuisi. Anna rouva sanoi, että meidän asemamme velvoittaa meitä hankkimaan oman palvelijan. Kerroin, että pesetän kyllä pyykkimme pyykki-Iitalla, joten sen verran saan kyllä apua. Ja kerroin myös, että naapurini auttavat minua pihatöissä.

Siitä keskustelumme siirtyi viimekertaiseen pyykki-Iitan tapaamiseeni. Kehuin Anna rouvalle, että Iita tekee aina hyvää työtä, mutta viime kerralla kun tapasin hänet sattumoisin torilla, hänellä oli paha yskä. Kyselin silloin hänen vointiaan ja hän valitti, että koko heidän perheensä oli sairaana ja muut perheenjäsenet makasivat kuumeisena kotona peiton alla. Iitan perheeseen kuuluu mies ja seitsemän lasta. Kysyin Iitalta, ovatko he käyneet tohtorin luona, tai onko sisar käynyt heitä tutkimassa. Iita kertoi, ettei heillä ole varaa niin suureen lääkärilaskuun, kun kaikki ovat yhtäaikaa sairaana. Iitan mies, Kustaa Kaaponpoika, kuljettaa vettä taloihin ja lakaisee katuja, mutta nyt kun mieskin on sairaana, ei niitäkään tuloja perheellä ole. Iita oli vielä kuumeisenakin pessyt pyykkiä konsulille.

Kerroin Anna rouvalle, että voisin maksaa osan Iitan perheen lääkärilaskusta, jos tohtori tai sisar voisi käydä siellä heitä tutkimassa. Vein jo aiemmin heille mustaherukkamehua, tuoretta leipomaani leipää ja meidän lasten pieniksi jääneitä vaatteita. Anna rouva lupasi kysyä asiaa mieheltään, tohtori Frans Wallinilta, heti kun hän tulee sairaskäynniltä kotiin. Hän arveli, että se kyllä varmaankin käy ja he lähettävät sitten osan laskusta meille. Tänään on tiistai, eikä laskua ole vielä tuotu.

Mietin tuota palvelusneiti asiaa, että tottuisinko siihen, että palvelija seisoisi esiliinassaan koko ajan jossain taustalla, odottamassa käskyjä ? Hehän kuulevat ja näkevät kaiken, mitä ihmisten kodeissa tapahtuu. Olen joskus kuullut juttuja, että jotkut palvelijat eivät osaa pitää asioita itsellään. Tohtorin perheen palvelija Selma on kyllä rehti, eikä tietääkseni juoruile. Olisihan se kyllä hienoa, kun vain soittaisi pientä kelloa ja ateria tuotaisiin valmiina pöytään. Palvelijat seuraavat isäntiään ja emäntiään joskus myös ulkona, jos isäntäväki on kesäisellä puutarharetkellä. He seisovat muutaman metrin päässä, valmiina palvelemaan, jos kutsu käy.

Täytyy miettiä tuota asiaa ehkä joskus myöhemmin, mutta kotimme ei ole niin suuri kuin tohtorin perheen kartano, että olisiko palvelusneiti sittenkin turhaa meille ?

Emmalla oli hauskaa Reginan kanssa - ja tietysti hänkin haluaisi nyt oman nukkekodin."

Amalia



MATOSTA 

Tällä hetkellä Amalian kodissa mattoina toimii muutama pieni pitsiliina. Sellaisia liinoja löytyy kirpputoreilta ja mummojen lipastoista. Kuvassa näkyvä on pieni pöytäliina, mutta minulla on myös virkattuja lasinalusia, jotka käyvät pikkumattoina. En tiedä, oliko tuollaisia mattoja oikeasti 1850-luvulla, mutta ainakin tällä hetkellä virkatut pyöreät matot ovat muotia. 

PALVELIJASTA

Meillä on vanha historiallinen valokuva sukumme kapteenin perheestä, joka on puutarhassa viettämässä kaunista kesäpäivää. Taustalla kuvassa näkyy muutaman metrin päässä seisomassa palvelijatar valkoisessa, pitkässä esiliinassaan. Kuva on noin 1800-luvun lopulta.

PÄIVÄMÄÄRÄSTÄ

Vuonna 1850 17.syyskuuta oli tiistai, vaikka nyt onkin perjantaipäivä.


 

11. syyskuuta 2021

Virkatut shaalit Emma ja Amalia nukeille (+ohje)

"11.9.1850 - Rakas Päiväkirja" 

"Sain tänään tehtyä valmiiksi shaalit Emmalle ja minulle. Lähdimme kävelylle ja kokeilimme niitä ensimmäistä kertaa ulkona. Ne ovat sopivat syksyn säähän. Oman shaalini virkkasin kolmion muotoon ja Emman shaalin suorahelmaiseksi.

Tapasimme jälleen Roosa kissan pihallamme. Se kurnutteli meille ystävällisesti, mutta ei vielä antanut silittää.

Olimme juuri lähteneet pihaltamme kadulle, kun tohtorin palvelusneiti Selma tuli vastaan ja toi meille terveiset tohtorin rouvalta Annalta. Anna rouva kutsui meidät sunnuntaina iltapäivällä kyläilemään. Kun kysyin, onko heillä silloin juhlat, palvelusneiti vastasi, että vain meidät on kutsuttu. Sehän oli mukava kutsu. Emma lähtee sinne mielellään, kun tohtorin perheellä on saman ikäinen tytär, Regina.

Teimme niin pitkän kävelylenkin, kuin Emma jaksoi kävellä. Ilma oli mukavan raikas, mutta ei tuullut kylmästi, oli siis vähän erilainen sää kuin almanakka ennusti. Aika usein sääennustukset ovat kyllä oikeassa."

 Amalia 




SHAALIEN VIRKKAUS

Virkkasin shaalit luonnonvalkoisesta ja punaisesta ohuesta puuvillalangasta. 

- Kolmionmuotoisen huivin aloitin yläreunasta ja virkkasin pylväitä (48 p) ketjusilmukkakerroksen jälkeen. 

- Jokaisella seuraavalla pylväskerroksella kerroksen alussa kavensin kappaletta parin pylvään verran, käytin siinä piilosilmukoita. 

- Lopuksi reunustin huivin kiinteillä silmukoilla. 

- Virkkasin sidontanauhan ensin ketjusilmukoilla, sitten yhdellä kerroksella kiinteitä silmukoita. Pujotin sen kappaleen läpi sopivasta kohdasta.

 


Punaisen shaalin virkkasin myös pylväillä (37 p), suorakaiteen muotoiseksi. Reunustin kappaleen ketjusilmukoilla, jotka sidoin kappaleeseen joka 3:nen silmukan jälkeen kiinteällä silmukalla. Virkkasin sidontanauhan kuten edellä ja pujotin sen yläreunasta joka 3:n pylvään välistä. Alla on kuva langoista.

 


  

OBSERVATORIOISTA

Säätä on tutkittu jo 1600-luvulta lähtien. 

Observatorio aloitti toimintansa Suomessa :

"Observatorion tarvitsemat havaintorakennukset valmistuivat vuonna 1841, mutta varsinaiset havaintotoiminnat käynnistyivät 1.7.1844. Ympärivuorokautiseen havaintotyöhön oli palkattu 12 ylioppilasta, joiden tehtäviin kuului seurata magneettien liikkeitä tarkoilla kaukoputkilla ja merkitä myös lämpötila ja ilmanpainelukemat ylös. Havaintoja tehtiin noin 10 kertaa tunnissa." lainaus: ilmatieteenlaitos.fi

Lisää aiheesta löytyy sivulta :
Historia - Ilmatieteen laitos



5. syyskuuta 2021

Emma tuli kotiin

"5.9.1850 - Rakas Päiväkirja

Kiinnitin tänään talon numeron 10 oven viereen, numerointi kun on pakollista olla joka talossa."

 



"Heti sen jälkeen Emma tuotiin kotiin, aiemmin kuin Sofia ilmoitti. Ihana Emma juoksi heti halaamaan minua. Olipa kiva yllätys !



Esittelin talon Emmalle ja hän piti siitä paljon. Myös Sofia ja Eerikki ihastelivat, että on kodikas talo. Heidän piti lähteä takaisin kotiinsa melkein samantien. Tytöt olivat jääneet ystäviensä luo siksi aikaa ja heillä on koulupäivä huomenna.


 
Jälkiruoaksi tein omenapiirasta, josta Emma pitää. Sain omenoita naapurin pihan puusta. Emmalla oli paljon kerrottavaa leikeistä, joita he olivat leikkineet serkkujen Lotan ja Birgitan kanssa. Varsinkin hyppynarulla he olivat hypelleet usein ja kiikkuneet pihakeinussa. He olivat myös kattaneet päivällispöytää ja poimineet kukkia maljakkoon. Emma on varsin ahkera ja tekee mielellään pieniä kodin askareita.

Nyt alkaa uusi koti tuntua kodilta, kun on jo yksi perheenjäsen tullut kotiin. Ihanaa !"

Amalia 

 


TARVIKKEET

Molemmilla nukeilla on kädet, jalat ja pää posliinia. Vartalo on pehmustettua rautalankaa. Vaatteet on ommeltu kiinni päälle, niitä ei voi vaihtaa. Molemmilla on myös lahkeelliset alushousut, Amalialla ne ovat pidemmät, joissa on pitsiä lahkeensuussa, Emmalla ne ovat polvipituiset. Molempien kengät ovat mustat ja ne ovat maalatut jalkoihin. Mielestäni ne ovat söpöjä nukkeja, vaikka ovatkin massatuotantoa. Kasvojen maalaukset olivat ainakin näissä kappaleissa onnistuneet siististi. Valitsin nuket niiden persoonan mukaan, että he sopivat tarinan henkilöiksi. Emma nukke muistuttaa omaa tyttärentytärtäni.

Talon numerot ovat talon nurkalle liian pienet, ja sen vuoksi kiinnitin ne oven viereen. Tässä tapauksessa kävi paperiliima kiinnitykseen, kun ne ovat niin kevyet. Laatassa oli numerot 0 - 9 ja ne piti irrottaa taittamalla tai leikkaamalla saksilla.

HISTORIAA TALOJEN NUMEROINNISTA

Talojen numerointi aloitettiin 1400 - luvulla Pariisissa, jossa oli silloin 68 taloa numeroitu. Lontoossa numerointi aloitettiin vuonna 1764. 1800-luvun alkuun mennessä numerointi oli otettu kaikkialla käyttöön. Kuten aina, joku ei pidä muutoksista ja silloin mm. aatelisto vastusti linnojen ja kartanoiden numerointia. Talojen numeroita sotkettiin mielenosoituksellisesti mudalla tai niitä raavittiin. Talojen numerointi tuli välttämättömäksi verotuksen ja muiden syiden takia. Parilliset numerot laitettiin tien oikealla puolella oleville taloille ja parittomat tien vasemmalle puolelle.

Historian tiedot : Wikipedia


Nuket ja numerot: Minimaailma

4. syyskuuta 2021

Postikortti kapteenilta

"4.9.1850 - Rakas Päiväkirja

Sain postikortin Henrikiltä. Se kuului näin:

"Rakas Amalia, tulemme kotiin myöhässä, sillä joudumme odottamaan myrskyn laantumista täällä vieraassa satamassa. Poikiemme tähden emme lähde myrskyn silmään, vaikka onhan SV Elisabet hyvin myrskyjä kestänyt. Laivassa on myös perämiehen poika Anselmi. Kaikki on hyvin täällä, toivottavasti sait talokaupat tehtyä ja olette terveinä. Rakkain terveisin, Henrik"

 

Mieheni on hyvä kapteeni, mutta vielä parempi isä."

Amalia 

 




 

TIEDONKULUN HISTORIAA

Posti kulki Amalian aikaan kotimaassa, mutta ei silloin vielä ulkomailta. Merenkulkijoiden kotiväet eivät saaneet kovin usein kuulumisia meriltä. Sähkösanomatkaan eivät vielä kulkeneet Suomessa vuonna 1850.

Lennätin oltiin keksitty Lontoossa jo vuonna 1838 ja käytännöllisen lennätinjärjestelmän rakensivat Yhdysvalloissa Samuel Morse ja Alfred Vail, joka otettiin käyttöön New Yorkin ja Baltimoren välillä 24.5.1844. (Morsen aakkoset)

Suomessa ensimmäinen lennätinlinja valmistui vuonna 1855 Helsingistä Pietariin. Ensimmäinen suomenkielinen sähkösanoma, eli 'telegrammi' tai 'telegrafi' lähetettiin 9.4.1862 Turusta Elias Lönnrotille hänen 60-vuotispäivänään. Korusähkeonnittelut aloitettiin vuonna 1922. Vuonna 2013 lähetettiin viimeinen sähkösanoma, eli sähke, Intiassa. Nykyisellä Internetin ja puhelimien aikakaudella sähkeitä ei ole enää tarvittu.


LAIVAN MERKINTÄ 

SV laivan nimen edessä tarkoittaa isoa purjealusta, 'seiling vessel'. 

Pienillä kirjaimilla 'sv' - merkintä tarkoittaa purjelaivaa. 

 

POSTIKORTEISTA

Blogissani esiintyy vanhoja oikeita postikortteja, joita pappani säästi talteen aikoinaan. Pappa sai lahjoituksena myös erään merikapteenin postikortit, joita kapteeni oli lähettänyt pojalleen 1900-luvun alussa. Oheinen kortti on myös saman kapteenin lähettämä.

Lisää meriaiheisia vanhoja postikortteja erillisellä sivulla Postikortit


Historian tiedot : Wikipedia

3. syyskuuta 2021

Vanhat lelut vintille, sekä vähän postin ja koulun historiaa

"3.9.1850 - Rakas Päiväkirja"

"Vein tänään lasten vanhat lelut vintille. Henrik maalasi ne viime keväänä uudelleen ja ne ovat nyt melkein kuin uudet. Luulenpa, että vintti tulee olemaan lapsille kiva leikkipaikka, ehkä joku heistä haluaa siellä nukkuakin. Lapsia on kyllä ikävä.



Kävin postikonttorista hakemassa päivän postin ja siellä oli postikortti sisareltani Sofialta, joka kirjoitti, että he, Sofia ja hänen miehensä Eerikki, tuovat Emman kotiin ensi viikolla. Eivät ehdi jäämään, kun heillä on myöskin kansakouluikäisiä lapsia, Lotta ja Birgitta.

Sofian tytöt menevät innokkaasti uuteen kansakouluun, mutta täällä Kukkakylässä ei ole vielä sellaista. Meillä on kyllä hyvä opettajatar, neiti Snellman, joka tulee kotiin opettamaan laskentoa ja Aapisen lukua Emmalle. Hän pitää myös käsityö - ja laulutunteja. Pojat eivät ole vielä opetuksessa. Joskus neiti Snellman vie Emman pienelle retkelle poimimaan marjoja tai muuten vain kävelemään luontoon. Silloin pojatkin saavat mennä mukaan.

postikortti
 

Emma on toivonut meiltä pianoa. Hän kuuli opettajan soittavan pianoa eräässä juhlassa ja sai siitä innostuksen. Pianohan ei yksistään riitä, täytyisi maksaa myös soiton opetuksesta. Ehkä joskus myöhemmin meillä on siihen varaa.

Menen nyt pihaa siistimään. Aurinko vielä pilkottaa pilvien välistä, vaikka vähän viileää on tänään ollut. Kesäkukat kukkivat vielä, mutta kohtapuoliin ne on otettava pois ruukuista."

Amalia 

ESINEET

Puiset lelut on ostettu noin 25 vuotta sitten, joko kirppikseltä tai silloisesta Tiimarista. 

Postikortti, jossa tyttö soittaa pianoa, on oikea kortti noin 1800-luvun lopulta.

POSTIN HISTORIAA

Kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti postilaitoksen Suomeen 6.9.1638. Amalian aikaan, vuonna 1850, postit haettiin vielä postikonttoreista. Postimerkit, postilaatikot ja postien kotiinjakelut tulivat käyttöön vuosina 1856 - 1858.

 

1. suomalainen postimerkki 1856

 

KOULUN HISTORIAA

Ensimmäiset kansakoulut aloittivat Suomessa 1850, mutta niitä ei ollut kaikilla paikkakunnilla. Jotkut aikuiset vastustivat niitä, koska he ajattelivat, että koulussa kirjojen kanssa istuminen tekee lapsista laiskoja. Mutta mitäpä uutta ei oltaisi vastustettu kautta aikojen. 

Kotiopetusta annettiin niin, että opettaja tuli kotiin opettamaan lapsia. Kotiopetusta annetaan vieläkin. Yhdysvalloissa oli vuonna 2007 noin 1,5 miljoonaa kotioppijaa. Iso-Britanniassa heitä oli noin 48.000 kouluvuonna 2016 - 2017. Suomessa oli 414 kotioppijaa vuonna 2018.

Aapinen oli ensimmäinen suomenkielinen kirja, jonka kirjoitti Mikael Agricola vuonna 1543 ja sen nimi oli 'Abckiria'. Se oli ensin tarkoitettu aikuisten oppikirjaksi papeille, jotka opettivat lukutaitoa, mutta Aapisesta, vähän eri muodossa, tuli myöhemmin lasten lukutaidon oppikirja kouluihin. Aapisen symbolina on kautta aikojen ollut aapiskukko, joka on ollut jo 1500 - luvulla puolalaisen aapisen kannessa. 

 

kotikoulu 1880

 

Historian tiedot ja 2 alinta kuvaa : Wikipedia, public domain