"Ruusula 9.10.1850 - Rakas Päiväkirja
Tänään koputettiin aamulla oveen ja kun vastasin 'sisään', niin kukas sieltä tulikaan ovesta ?
Perämies Pekka Tuulonen toi poikansa Anselmin kanssa Timin kotiin !"
"He olivat kysyneet tohtorin talosta, missä nyt asumme. Henrikin piti jatkaa vielä matkaa Lyypekkiin ja Tom halusi mennä vielä isänsä mukaan. Perämiehen loma alkoi nyt ja Timillä oli jo koti-ikävä, joten hän sai tulla perämiehen mukana kotiin. Pekka Tuulonen ja Anselmi jatkoivat heti matkaansa omaan kotiinsa.
Tim tuli halaamaan minua ja Emmaa. Emma hihkui ilosta, kun sai pikkuveljensä kotiin ihan yllättäen.
Ensimmäiseksi Tim sanoi: 'Äiti, laita potut tulelle, on nälkä !' 
Henrik oli ostanut jostakin satamasta Timille uuden, hienon ja muodikkaan merimiespuvun. Liikutuin vähän, kun Timin hiukset tuoksuivat samalla tavoin tervalle ja suolaiselle merituulelle, niinkuin Henrikin hiukset, silloin kun hän tulee meriltä kotiin. Tämä oli ensimmäinen merimatka pojille ja se on ollut varmasti jännittävää heille.
Kysyin Timiltä: 'Tuleeko sinusta isona merimies?'
Tim vastasi: 'Njääh, ei tule. Laiva keikkuu kun tuulee ja tulee maha kipeäksi.'
Kysyin vielä: 'Mikä oli hauskinta siellä matkalla ?'
Tim vastasi: 'Me nähtiin merenneitoja !'
Minä: 'Ihanko totta ? Millaisia merenneitoja ne olivat ?'
Tim: 'Ne olivat sellaisia merenneitoja, jotka kurkkivat vedestä meitä. Niitä oli monta!'
Täytyypä kysyä Henrikiltä noista merenneidoista, sitten kun hän tulee. Olen kuullut myös aikuisten merimiesten juttuja merenneidoista, jotka uivat meressä laivan vieressä. He puhuvat niistä torilla uteliaille 'maakravuille', ja vanhat miehet myhäilevät heidän jutuilleen, eivät taida oikein uskoa."
Merimiespuku alkoi saada suosiota paitsi näyttävyytensä, myös käytännöllisyytensä ansiosta: yläosan väljä leikkaus ja avoin kaulus antoivat lapselle liikkumisen vapautta paremmin kuin aikuisten miesten paitoja jäljittelevät kovakauluksiset paidat.
Puku soveltui niin koti- kuin kouluasuksi ja oli näyttävä myös lasten juhla-asuna. Tummansininen merimiespuku oli helppohoitoinen arkikäytössä, valkoinen taas juhlavampi. Talvinen puku ommeltiin villakankaasta tai neulottiin villalangasta pitkine housuineen, kesällä käytettävä merimiesasu puuvilla- tai pellavakankaasta lyhytlahkeisine housuineen.
Varsinkin pojat pitivät merimiespuvusta, koska se mahdollisti roolileikin tärkeänä aikuisena ammattilaisena, sen ajan ”supersankarina”, ja kohotti näin lapsen itsetuntoa. Merenkulku oli 1800-luvulla arvostetuimpia aloja, ja monet lasten seikkailukirjatkin, kuten Robinson Crusoe ja Aarresaari, kertoivat merielämästä." Lainaus: Wikipedia, kuva Public Domain
Henrik oli ostanut jostakin satamasta Timille uuden, hienon ja muodikkaan merimiespuvun. Liikutuin vähän, kun Timin hiukset tuoksuivat samalla tavoin tervalle ja suolaiselle merituulelle, niinkuin Henrikin hiukset, silloin kun hän tulee meriltä kotiin. Tämä oli ensimmäinen merimatka pojille ja se on ollut varmasti jännittävää heille.
Kysyin Timiltä: 'Tuleeko sinusta isona merimies?'
Tim vastasi: 'Njääh, ei tule. Laiva keikkuu kun tuulee ja tulee maha kipeäksi.'
Kysyin vielä: 'Mikä oli hauskinta siellä matkalla ?'
Tim vastasi: 'Me nähtiin merenneitoja !'
Minä: 'Ihanko totta ? Millaisia merenneitoja ne olivat ?'
Tim: 'Ne olivat sellaisia merenneitoja, jotka kurkkivat vedestä meitä. Niitä oli monta!'
Täytyypä kysyä Henrikiltä noista merenneidoista, sitten kun hän tulee. Olen kuullut myös aikuisten merimiesten juttuja merenneidoista, jotka uivat meressä laivan vieressä. He puhuvat niistä torilla uteliaille 'maakravuille', ja vanhat miehet myhäilevät heidän jutuilleen, eivät taida oikein uskoa."
Amalia
 |
| Tim kertoo merenneidoista |
LASTEN MERIMIESPUVUN HISTORIAA
"Merimiespuvun suosio lastenvaatteena sai alkunsa Englannin Walesin prinssi Albert Edwardin lapsuusmuotokuvasta vuodelta 1846, jossa hän esiintyy valkoisessa matruusin juhla-asua muistuttavassa puvussa. (kuva alla)Merimiespuku alkoi saada suosiota paitsi näyttävyytensä, myös käytännöllisyytensä ansiosta: yläosan väljä leikkaus ja avoin kaulus antoivat lapselle liikkumisen vapautta paremmin kuin aikuisten miesten paitoja jäljittelevät kovakauluksiset paidat.
Puku soveltui niin koti- kuin kouluasuksi ja oli näyttävä myös lasten juhla-asuna. Tummansininen merimiespuku oli helppohoitoinen arkikäytössä, valkoinen taas juhlavampi. Talvinen puku ommeltiin villakankaasta tai neulottiin villalangasta pitkine housuineen, kesällä käytettävä merimiesasu puuvilla- tai pellavakankaasta lyhytlahkeisine housuineen.
Varsinkin pojat pitivät merimiespuvusta, koska se mahdollisti roolileikin tärkeänä aikuisena ammattilaisena, sen ajan ”supersankarina”, ja kohotti näin lapsen itsetuntoa. Merenkulku oli 1800-luvulla arvostetuimpia aloja, ja monet lasten seikkailukirjatkin, kuten Robinson Crusoe ja Aarresaari, kertoivat merielämästä." Lainaus: Wikipedia, kuva Public Domain
 |
| maalaus: Franz Xaver Winterhalter vuonna 1846 |
Poikanukke: Mineillen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivat kommentit piristävät päivää :)