Willan keittiökalusteet ja linkki antiikkikauppaan

Willa Helmi on odottanut keittiön kalusteita jo jonkin aikaa.

Mietin aika kauan, mitä keittiöön mahtuu, kun se ei ole suuren suuri huone. Puuhella oli vahvasti mielessä, mutta oli vaikea kuvitella, miten se olisi istunut pesuallastason kanssa vieriviereen.  

Hetken mielijohteesta muutin suunnitelmia ja tilasin yhtenäisen keittiökalustesarjan. Valitsin lämpimän puun sävyn, vaikka valkoinenkin olisi ollut nätti. Tässä sarjassa kaikki osat ovat erillisiä ja niitä voi järjestellä kuinka haluaa. Tuunasin tasojen reunat valkoisella teipillä, tuli siistimpi lopputulos. Poistin keittiön takaseinästä paneelin, se on nyt tarpeeton. 

Kalusteet mahtuvat juuri sopivasti keittiöön. Keittiö ei ole vielä täysin valmis, mutta on siinä nyt tilaa kokkailla ja pestä astioita. Uutta tason päällä on myös valkoinen aaltomaljakko.

Willa Helmen keittiön kaapisto

Nähtävästi Willassa eletään edistyksellistä aikaa, koska siellä on vesihanat, kaasuliesi ja uuni. Tämän talon elämä ei ole mihinkään vuosilukuun sidottua, kuten Ruusula. Willan asukkaista olemme nähneet vasta pienen koiran, muut asukkaat ovat vielä pysyneet salaperäisinä. En tiedä itsekään, kuka tai ketkä siellä asuvat. Joku siellä kuitenkin asuu, sillä uunissa oli jo paistettu joulutorttuja.

Ruokasaliin on katettu kaksi kahvikuppia ja kolme torttua. Pikku hauveli nuuhkii jo, olisiko kolmas torttu sille. Sokeria ei saa kuitenkaan eläimille antaa, eikä se siitä pahastu. Sokerikuppina toimii uusi valkoinen mariskooli. Penkki on saanut pehmoisen virkatun päällysteen, joka on solmittu ruseteilla kiinni. Kahvi taitaa olla pian valmista ja herkkuhetki voi alkaa.

Joulutorttuja NAM

Löysin netistä miniatyyrien ranskalaista antiikkia. 

Hinnat ovat antiikin veroiset, mutta esineet ja nuket ovat mielenkiintoisia katsella;

https://www.rubylane.com

Kaapisto: Riimikko - Tortut, maljakko ja mariskooli: lahjana saatu

Lisää pikkutuotteita Tallipihalta

Kävin uudelleen Tallipihan putiikeissa. Nyt ostin nukkekotiin nämä ihanuudet.

🌼🌼🌼

minimehupullot Willan keittiöön

ruskea-beige matto, toistaiseksi ruokasalissa

vaaleansininen matto Willan keittiöön

pehmeä punainen tyyny Ruusulaan

Matot on tehty kierrätyksenä vanhoista poppanapöytäliinoista leikkaamalla ja liimaamalla reunat, etteivät purkaudu. Siistit ovat silti, kuin uudet.

ruukkukukka Ruusulan ikkunalle

Liimasin pitsinauhaa kukkaruukun ympärille, kun ruukku oli Ruusulaan liian kirkkaan vihreä.

Tämä viimeinen ei ole uusi ostos, vaan vanhan pienen karkkirasian kansi, josta aion tehdä taulun Ruusulaan. Rasia on vuodelta 1895 ja se on 2 cm matalampi kuin esim. Sisu-pastillirasia, mutta saman levyinen. Sen takana lukee alkuperäinen käsin kirjoitettu teksti: 

""Näin suuri lahjan sain Ivarilta, kun hän meni kihloin Anna siskon kansa, täynä namuja tämä rasia." 

Lahjan saaja, pappani sisko, säilytti rasian kannen varmaankin nätin kuvan ja häämuiston vuoksi ja jossain vaiheessa se päätyi papalleni, jolla oli tapana säästää kaikki postikortit, postimerkit, tulitikkurasioiden kannet ja mielenkiintoiset lehtileikkeet. Papalta rasian kansi jäi äidilleni ja äitini jälkeen se on ollut vuosia minun lipaston laatikossa. 

Nyt tämä nätti kuva saa uuden elämän merikapteeni Armaan miniatyyrikodissa. Kuvan tekstissä mainittu Ivar oli myös kapteeni, mutta ei merikapteeni, vaan pataljoonan kapteeni. Mistähän se johtuu, että historiallisissa esineissä on erityistä tunnelmaa? Karkkirasiaan on painettu oikean herkän maalauksen kuva, joka on ihan toista kuin nykyiset, tietokone-ohjelmalla tehdyt rasian kannet. 

karkkirasian kansi 1895

🍓🍓🍓

Perintöä Amalialle

 "9. helmikuuta 1852, Ruusulassa"

"Rakas päiväkirja, tänään meille tuli yllätysvierailulle minun vanhempani, Antti ja Margareetta Hellstén, jotka asuvat kolmannen pikkujärven takana Mäkikylässä. He lähtivät aikaisin aamulla liikkeelle ja sitä ennen isäni oli jo ehtinyt leipoa meille tuliaisiksi tuoretta leipää. Heillä on leipomossa uusi myyjätär, neiti Anne Ahonlaita, joka pitää leipomoliikettä auki, silloin kun vanhempani ovat jossain käymässä. Isäni on hankkinut uskollisia asiakkaita myös täältä Kukkakylästä. Ehkä olen joskus vähän mainostanut heitä kylän rouville. 

Lapset lauloivat heille uusimpia lastenlauluja, joita neiti Katariina Snellman on opettanut lapsille. Hän on osan lauluista itse säveltänyt. Äitini kehui, että lapset laulavat kauniisti ja he ovat taas kasvaneet pituutta. He toivat meille tuliaisiksi myös kahvia, jota aloin heti keittämään. Ostamme sitä herkkua harvoin itse. Lähetin Emman lainaamaan kermaa naapuriltamme Eloveenalta. 

Oikeastaan vanhemmillani oli erityinen syy käydä kylässä, sillä he toivat minulle iso-isovanhempieni perintöä, jota he eivät itse tarvitse. Kuulemma perintökalut vain pölyttyvät heidän komeroissaan. Sain kahviastiaston ja kaksi muotokuvaa esivanhemmistani. Astiastossa on kultareunat ja kukkakuviot, olen ihan hullaantunut siihen!

Emma myös ihastui kahvikuppeihin, hän pitää kaikesta, missä on kukkien kuvia. Vanhempani eivät ehtineet jäädä kovin pitkäksi aikaa, sillä he veivät vielä Sofialle perinnöksi kirjailtuja pöytäliinoja. He saivat yöpyä Sofian ja Eerikin aitassa ja jatkoivat aamulla matkaansa takaisin kotiin."

Amalia

Amalian perintöastiat

Amalian esivanhempien muotokuvat

Tuotteista

Jos pitäisi valita minitavaroista suloisimmat, aika korkealle sijalle asettuisi nuo pikkupienet posliiniset astiat. Kuinka voi tehdä noin pieniä kukkamaalauksia ? ☕ Kahvikupit ovat pikkurillinpään kokoisia. Sokeriastiassa ja kannussa on irralliset kannet. Astiasto on neljälle ja myös kermanekka kuuluu siihen. Taulut ovat peukalonpään kokoisia ja pienestä koosta huolimatta varsin tarkkoja. Ilmeisesti ne ovat minikopioita oikeista historiallisista maalauksista.

Astiat ja taulut: Huuto.net

Amalian vanhat astiat ja veden käyttö 1850-luvulla

"31.8.1850 - Rakas Päiväkirja"

"Tarkastin tänään vanhat astiamme, olivat onneksi säilyneet ehjinä muutossa. Toistaiseksi ne ovat muuttotavaroina lattialla, kaappia meillä ei vielä ole. Juhlapäivinä käytämme kultaisia haarukoita, lusikoita ja veitsiä, arkisin tavallisia.

Tänään en ehdi muuta kirjoittaa, pitää viedä lakanat pyykki-Iitalle pestäviksi. Hän tuo puhtaat pyykit takaisin aina hymysuin, kun maksan pesusta taalerin enemmän kuin muut. Hän tekee hyvää työtä, talvisinkaan ei ole yhtään pyykkiä pudonnut avantoon.

Ajattelen paljon Henrikiä ja poikia, toivottavasti merellä ei ole ollut myrskyjä."

Amalia 

 

TARVIKKEET

Astiat on ostettu yli 20 vuotta sitten tyttäreni nukketaloon. Tilasin ulkomailta soppakauhat, muut astiat ovat kirppislöytöjä. Lautaset, kulhot ja kastelukannu ovat posliinia. Pieni pikari, soppakauhat ja hopean väriset aterimet ovat metallia, muut astiat ovat muovia. Kori vaikuttaa aidolta luonnonmateriaalilta, joka on maalattu.

HISTORIAA VEDENKÄYTÖSTÄ

1850 - luvulla ei ollut Suomessa vielä vesijohtoja tai viemäreitä. Pyykit pestiin jokien ja järvien avannoissa talvisin. Talousvettä saatiin joko omista pihakaivoista tai kylän kaivosta, josta vettä kuljetettiin taloihin hevoskyydeillä isoissa tynnyreissä. Jos jossakin oli tulipalo, vesi piti sinnekin kuljettaa tynnyreissä ja ämpäreissä. 

Viemäreinä toimivat esimerkiksi ojat, joissa oli puukansi ja kivivahvistus. Puisia viemäreitä käytettiin lähinnä sadevesien johtamiseen. Puuceet tulivat yleiseen käyttöön vasta 1800-luvun lopulla. Emalipotta oli joka taloudessa välttämätön. 

Astiat pestiin peltivadeissa keittiöissä. Ihmiset peseytyivät saunoissa ja lapsia kylvetettiin peltisoikoissa. Kaupungeissa ei saanut rakentaa omia saunoja pihoille tulipalovaaran vuoksi, vaan siellä saunottiin yleisissä saunoissa. Saunoja on ollut Suomessa jo vuonna 1640. Juhlapyhinä oli sauna aina käytössä, puhuttiin 'Juhannussaunasta', 'Morsiussaunasta' ja 'Joulusaunasta'. Saunoissa myös sairaat hoidettiin ja lapset synnytettiin.

Vuosina 1870 - 1876 rakennettiin Helsinkiin ensimmäinen vesijohto- ja viemäriverkosto ja vesilaitos aloitti toimintansa. Sen myötä veden välityksellä leviävät kulkutaudit vähenivät Suomessa merkittävästi, kuten lavantauti ja kolera.

Vuonna 2003 Unesco julkaisi raportin, jonka mukaan Suomessa on maailman paras veden laatu.

Tietojen lähde: Wikipedia