Salin lattia

 "Elokuussa 1852, Rakas Päiväkirja"

"Olemme syöneet tänä kesänä paljon kalaa, sillä mieheni veli Kaarle on käyttänyt lapsia kalastamassa ja uimassa aina kun hän vain on ehtinyt ja sää on sallinut. Henrikillä on ollut koko kesän töitä merillä, eikä hän ole käynyt kotona kuin kaksi kertaa viikonlopun yli. Merimiehet olivat kapinoineet heinäkuussa, vaatineet enemmän palkkaa ja Henrikin oli soviteltava näitäkin asioita muun työn ohessa. 

Kun lapset ovat olleet uimassa Kaarlen kanssa, olen ehtinyt sillä välin kirjoittaa kirjaani jo aika pitkälle. Vielä puuttuu viimeinen luku ja kirjan nimi, joka on ehkä vaikein keksiä. 

Pyykki-Iitan vanhin tytär Leena on ollut minulla piikomassa silloin tällöin. Hän ei puhele paljoa, mutta hänellä on ahkera ote työhön ja hyvin on meillä sujunut kaikki nämä viikot. Lapset pitävät hänestä paljon, he sanovat, että Leena on kiltein ihminen maan päällä. Leena ei komenna lapsia, vaan on itsekin vähän leikkisä heidän kanssaan, nuori kun on vielä. Leena niiaa aina iloisena kaksi kertaa, kun maksan hänelle palkan. Hän säästää rahaa, mutta ei halua kertoa, mihin tarkoitukseen.

Palkkasin puuseppä Birger Hammarin apupojat Konstan ja Aapelin tekemään meille saliin uuden lattian. He myöhästelivät aamuisin silloin tällöin ja pitivät pitkiä taukoja istuen pihalla penkillä. Katsoin kerran ikkunasta, kun he vain paistettelivat päivää penkillä ja pureskelivat heinänkorsia. Huutelin heille ikkunasta, että joko nyt jatkaisivat töitä. 

- Kyllä rouva, he vastasivat, mutta eivät liikahtaneetkaan penkiltä.

Huutelin toisen kerran ja taas sama vastaus, mutta ei mitään liikettä tapahtunut. 

Sanoin heille viimein, että vähennän palkasta, jos taukoja on liian paljon. Sitten he katsahtivat toisiinsa, nousivat penkiltä ja laahustivat takaisin saliin naulaamaan lautoja lattiaan. Kaiken aikaa he puhuivat keskenään joistakin neideistä, kuinka jotkut neidit kylällä olivat milloin mistäkin syystä tirskuneet heidän jutuilleen. Konsta ja Aapeli taisivat sahata lautoja välillä liian lyhyiksi, mitähän Henrik mahtaa siitä sanoa. Lyhyemmät laudat he naulasivat peräseinän viereen, ehkä ajatellen, etten huomaisi sitä. En sanonut siitä mitään, koska olisin joutunut sitten tilaamaan puusepältä uusia lautoja. Henrik saa tehdä puusepälle valituksen, jos hänelle ei kelpaa tuo lattia tuollaisena. Enpä enää ihmettele, miksi puuseppä Hammar on aina niin hermostunut Konstaan ja Aapeliin, mutta apupojat eivät siitä enää paljon hätkähdä, ovat jo liikaakin tottuneet puusepän huutamiseen.

Lattia tuli viimein valmiiksi, mutta siitä puuttuu vielä jalkalistat. Ehkä Henrik laittaa ne sitten, kun hän tulee kotiin."

Amalia 

Salin lattia on tehty kahvitikuista ja lakattu kerran.

Kahvitikut on teipattu ensin pahvin päälle, sitten pahvi on nostettu taloon.

Kahvitikut ja askartelulakka : Prisma

Uutta nukkekotiin ja Anna Amalian huilumusiikkia

"14. tammikuuta 1852"

"Rakas Päiväkirja, joulu meni ja uusi vuosi tuli. Tein uuden vuoden lupauksen, että saan tänä vuonna kirjani valmiiksi. Henrik on kovasti kannustanut siinä ja vahtinut lapsia sillä aikaa, kun kirjoitan. Yllättäen myös Henrikin veli Kaarle on kannustanut minua. Kaarle! Ikuinen vanhapoika, joka rakastaa vain suolaisia merituulia ja suuria kalasaaliita! Enpä olisi uskonut, että hän olisi niin vapaamielinen, että kannustaisi naista kirjoittamaan kirjaa. En ole kertonut kirjoittamisesta muille, en edes siskolleni Sofialle vielä.

Kirjan kirjoittamisen myötä olen tarkkaillut ihmisiä ja ympäristöä uusin silmin. Jokaisen ihmisen elämässä olisi jotain aineksia kirjan tarinoiksi. Olen vähän ottanut mallia kirjan roolihahmoihin elävistä ihmisistä, mutta en niin paljon, että se olisi tunkeilevaa, tai tunnistettavaa. Olen tarkkaillut säätä ja kaikkea muuta ympärillä aistittavaa, sillä tarkoituksella kuinka siitä kirjoittaisin. Se on rikastuttanut elämää. Kuinka pienestä onkaan elämän rikkaus lopultakin kiinni, että vain avaa aistinsa huomaamaan kauneutta ympärillään.

Ostimme Henrikin kanssa uuden ison maton ja tuolin saliin. Vielä puuttuu paljon kodista, mutta vähitellen sisustamme sitä. Ensimmäinen vieras, joka istahti uuteen tuoliimme, oli pastori Liljeroos, joka opetti taas englantia minulle ja Sofialle, nyt vaihteeksi täällä Ruusulassa. Tuoli sai kestävyyskoetuksen ison pastorin alla, mutta hyvin näytti tuoli kestävän, vaikka siro tuoli onkin. Puuseppä Hammarin tekemät mööpelit ovat kyllä olleet kestäviä. 

Henrik on säveltänyt paljon viime aikoina, mutta hän kaipaisi soittimia lisää. Nyt hänellä on lainassa Granholmin kartanolta viulu, josta hän ei ole kovin innostunut soittimena. Viulun ääni on kaihoisa ja Henrik pitää keveistä tunnelmista musiikissa. Ehdotin hänelle poikkihuilua, ja Henrik tuhahti siihen: 'Se on naisten soitin!' Ei kyllä minun mielestäni ole vain naisten soitin, mutta en väittänyt vastaan. Olen kuullut Anna Amalian säveltämiä huilusonaatteja joskus kartanon juhlissa ja mielestäni ne ovat ylen kauniita. Se musiikki vie ajatukset jonnekin romanttisen linnan puutarhoihin vihreiden lehvien alle. 

Täytyy lähteä nyt postikonttoriin, jos olisi tullut postia. Toivottavasti rouva Justiina Junno ei nyt tällä kertaa juoruile kylän ihmisistä, on vähän kiusallista kuunnella niitä, kun itse ei haluaisi osallistua siihen. Kerran rouva Justiinan juttua tuli niin paljon, että se ei loppunut vaikka kävelin jo ulos postikonttorin ovesta. Yhden kirjeenkin lähettäminen vie aikaa aina mahdottomasti."

Amalia

Uusi iso matto ja käsinojaton tuoli salissa

Tarvikkeet

Olisin ostanut toisen käsinojallisen tuolin, mutta ei ollut niitä enää roosan värisellä kankaalla. Tässäkin tuolissa on roosa vakosamettiverhoilu, joka on vähän tummempi sävyltään kuin nuo muut kalusteet. Ei haittaa, tuoli on kyllä nätti. Matto on kaupan suurinta kokoa ja kokoaa hyvin kalusteet yhteen. Sininen posliinimaljakko ja tekokukat ovat vanhoja, ne olivat ennen Barbien talossa.

Anna Amaliasta

Alla on linkit YouTube videoihin, Anna Amalian musiikkia:

https://youtu.be/-pZPMY54XJ8

https://youtu.be/dZqq6OeV3qk

Anna Amalia di Hohenzollern (1723-1787) oli preussilainen prinsessa joka avioitui salaa vuonna 1743 seikkailullisen paroni Friedrich von der Trenckin kanssa. Paronin seikkailut inspiroivat Victor Hugoa ja Voltairea oopperoissa. Raskauden näkyessä salainen avioliitto paljastui. Anna Amalian veli Frederick II määräsi prinsessan Quedlinburgin luostariin ja perui liiton, sekä vangitsi paronin 10 vuodeksi, jonka aikana pari kirjoitteli kirjeitä toisilleen. Siihen aikaan oli tyypillistä lähettää aatelisnaisia luostariin, jos kosijat eivät olleet suvun mieleen. Anna Amaliasta tuli luostarissa abbedissa. Hän oli taitava soittaja ja säveltäjä. Oheisessa muotokuvamaalauksessa on ilmeisesti viitattu hänen raskauteensa, koska on maalattu yksi nappi auki. Ennen jotkut taidemaalarit kätkivät maalauksiin vinkkejä mallin elämästä. Tarina ei kerro, kasvoiko myös lapsi luostarissa, mutta sekään ei ollut epätavallista siihen aikaan.

On ollut myös toinen Anna Amalia (1739-1807), joka oli saksalainen prinsessa ja avioliiton kautta herttuatar, Herzogin Anna Amalia von Braunschweig-Wolfenbûttel. Nämä Annat voi ehkä sekoittaa keskenään, mutta hän oli eri näköinen muotokuvamaalauksissa. Hänkin oli musikaalinen. 

Anna Amalia di Hohenzollern, kuva: Wikipedia, public domain

Matto ja tuoli: Minimaailma

Ostoksia kauppalaivasta

"9. syyskuuta 1851 Kukkakylä"

"Tänään tiistaina kävimme anoppini Briitta Armaan ja lasten kanssa satamassa, kun sinne oli ankkuroitunut kauppalaiva. Väkeä oli sankoin joukoin ostamassa kauppalaivan myyntituotteita. Lapset huomasivat heti suklaapatukoita myyntipöydällä. Täytyihän niitä lapsille ostaa ja he ilahtuivat siitä suuresti. Anoppini osti lankoja ja pellavaa, hän kutoo sukkia miehelleen, eli apelleni Eerikki Armaalle. Apellani on sama etunimi kuin Sofian miehellä ja heidät erotetaan toisistaan kun appeani sanotaan 'Erkki herraksi'.

Mereltä tuli yhtäkkiä tuulenpuuska ja lennätti silkkihuiveja myyntipöydältä korkealle ilmaan. Värikkäät huivit - vaaleansiniset, purppuranpunaiset ja kullankeltaiset - liehuivat ilmassa ja sinivalkopukuiset merimiehet juoksivat niiden perässä ja yrittivät saada niitä kiinni. Samaan aikaan valkoiset lokit parveilivat niiden yläpuolella vaaleansinistä taivasta vasten. Olipa se värikäs näky ja ihmiset katselivat sitä tapahtumaa lumoutuneena syksyn kuulaassa aurinkoisessa säässä. Huivit saatiin kiinni, paitsi ei yhtä punaista huivia, joka jatkoi vapaata liitoaan merelle päin ja nousi yhä ylemmäs taivaalle kiemurrellen ja liehuten.

Ostin kauppalaivasta pienen taulun, kolme pitsiliinaa ja Emman sänkyyn ruusutyynyn, sekä pippuria, teetä ja kanelia. Ihailin yhtä hamekangasta, mutta en nyt tällä kertaa ostanut sitä. Siinä oli kultakoristeita tummalla pohjalla, ah kuinka hienoa !"

Amalia

Emman uusi ruusutyyny

Amalia ihailee uutta taulua

kolme pientä pitsiliinaa

Suklaista historiaa

"Englannissa aloittivat tunnetut suklaavalmistajat, kuten Cadbury, Fry ja Rowntree: vuonna 1847 Joseph Fry valmisti ensimmäisen kiinteän suklaapatukan ja vuonna 1863 Cadbury toi markkinoille suklaarasian."
Lähde: Wikipedia

Tuotteet: Huuto.net

Uudelleen järjestelyä

 

 "Rakas Päiväkirja 24. elokuuta 1851"

"Onpas tänään pilvinen päivä. Allakka ennusti kyllä sadetta.

Henrik oli tapansa mukaan istumassa pihalla kun huusin hänelle ikkunasta:

'Henrik !' ... ei hän kuullut mitään, hyräili jotain laulua.

'Henrik !' huusin uudelleen. Ei kuullut.

'HENRIK !' huusin nyt isommin. 

Amalia huutelee ikkunasta

Kuulin kun herra Eloveena huikkasi Henrikille omalta pihaltaan: 

'Taitaa Kapteenillakin olla kapteeni'.

Henrik kääntyi katsomaan minua ja kysyi: 'Mitä nyt ?'

'Tule auttamaan, siirretään huonekaluja lasten huoneeseen.'

'Tulen kohta, nyt on inspiraatio kesken..' sanoi Henrik ja jatkoi hyräilyä.

'Ei kun nyt, minun pitää viedä pyykit kohta Iitalle pesuun', vastasin.

Henrik inspiroituu pihalla

Henrik huokaisi ja tuli sisään. Kannoimme klaffilipaston lasten kammariin, kun tänä kouluvuonna on Emmalla varmaan enemmän läksyjä ja Tom aloittaa myös koulun Katariina Snellmanin kotiopetuksessa syyskuun alussa. Lipaston ääressä he voivat kirjoittaa, lukea ja laskea kotitehtäviä. Kannoimme myös vaatekaapin omasta kammaristamme lasten huoneeseen. He voivat pitää siinä leluja ja koulukirjoja. 

'Miten voin tehdä läksyjä kun pojat mölyää?' tuhahti Emma.

'Poikien pitää olla silloin hiljaa tai mennä pihalle leikkimään', vastasin.

'Siinäs kuulitte', sanoi Emma pojille. 

Emma näytti olevan iloinen uusista kalusteista. Henrikille klaffilipasto oli ollut tärkeä kirjoituspaikka, mutta hän luopui siitä suosiolla lasten takia. Emma laittoi heti Liisi-nuken kaappiin nukkumaan ja sanoi, että se on nyt Liisin oma koti. 

Pojat veivät kaapin ylähyllylle puujunansa ja varasivat ylähyllyn itselleen huutamalla: 'april ylähylly!' 

'Ei voi varata noin: april, april.. ', sanoi Emma. 

'Se on jo varattu !' vastasi Tom. 

'Sillä sipuli !' täydensi Tim.

Klaffilipasto lasten huoneessa

Kaapin uusi paikka lastenhuoneessa

Kysyin Henrikiltä : 'Miksi saat aina pihalla inspiraatioita sävellyksiin ?'

Henrik hymyili ja vastasi : 'Pikkulintujen laulurytmit ovat kiehtovia, kuuntelisit sinäkin joskus. Saan niistä ideoita omiin lauluihin.'

'Vieläkö linnut laulavat, näin syksyllä ?' kysyin.

'Vielä', vastasi Henrik, 'täytyy vain osata kuulla'.

Annoin Henrikille suukon poskelle. 

Siirsimme myös kammarin taulut saliin. Kammariin ei jäänyt nyt muuta kuin meidän sänky. Kammarin seinät pitää tapetoida jossain vaiheessa. Vasta sen jälkeen voi suunnitella sinne jotain muuta. Olemme katselleet tapetteja puusepän verstaalla ja puuseppä Birger Hammar sanoi, että muutaman viikon päästä tulee laivalla uusia tapetteja myyntiin. Odotan niitä kovasti.

Minun ikioma säveltäjäni sai mennä sitten takaisin inspiraationsa pariin, mutta ei kuulemma enää huvittanut. Huomenna SV Elisabet taas lähtee merille ja me jäämme lasten kanssa valmistautumaan koulun aloitukseen. Nyt vien ne pyykit Iitalle, että saamme ne puhtaina pian takaisin. Taidan maksaa tällä kertaa ylimääräistä, että Iita silittää ne myös."

Amalia Armas

Taulut salissa

Toinen kerta toden sanoo

"13. toukokuuta 1851 Ruusula
Rakas Päiväkirja
Eräänä päivänä olimme koko perhe salissa ja Henrik pysähtyi kesken lauseen tuijottamaan kohti seinää. Hän nousi ylös ja tarkasteli seinää joka puolelta ja kääntyi sitten minuun päin sanoen : "Miksi et sanonut mitään ?"

"Mitä en sanonut?" kysyin.

"No tiedät kyllä, huomaat aina kaiken mikä liittyy kotiasioihin. Tapettihan on täynnä kupruja. Miten sen noin huonosti tapetoin ? " vastasi Henrik.

Lapsetkin alkoivat tarkastella tapettia, osoittelivat sormillaan ja huutelivat: "täälläkin on yksi ruttu" ja "täällä" ja "tuolla". Lapsille se oli leikkiä etsiä ruttuja tapetista, mutta näin, että Henrikiä se vähän harmitti.

Henrik sanoi: "Laita saali harteille ja lähdetään käymään verstaalla."

Henrik marssi heti tallille valjastamaan Auroraa ja lapset juoksivat hänen perään, mutta toppuuttelin heitä laittamaan viitat päälle, kun tuuli oli kylmä.

Henrik on sellainen, ei aikaile missään asiassa.

Verstaalla valitsimme yhdessä entistä paksumman tapetin, jossa on medaljonkikuvioita. Lapset olisivat halunneet tapetin, jossa on nallen kuvioita, mutta saliin sitä ei voi laittaa.

Kotiin tullessa näimme naapuri Eloveenan pihalla ja Henrik pyysi häntä avuksi tapetoimaan ja irrottamaan vanhaa tapettia seinästä irti. Herra Eloveena keksikin vanhalle tapetille uutta käyttöä, kun Henrik lupasi antaa ne tapetin palaset hänelle. Hän aikoi päällystää niillä jotain säilytyslaatikoita.

Heti sitä seuraavana päivänä sali tapetoitiin uudelleen ja nyt se on siisti, ei kuprun kuprua missään. Ei tarvitse peitellä kupruja tauluilla ja toivoa, etteivät vieraat huomaisi niitä.

Tapetoinnin jälkeen kävimme Emman kanssa kävelyllä, niinkuin meillä on tapana, ja tuuli kantoi savun hajua meille päin. Kukkakylän viereisen metsän keskellä poltetaan kaskea, uudisasukkaat raivaavat siellä itselleen tilaa. Naiset, lapset ja miehet ahkeroivat siellä savun keskellä pitkien sauvojen kanssa, pitäen tulta hallinnassa. Tuhka ravitsee maata ja sitä on sitten hyvä viljellä. Mahtaa savu kirvellä silmiä, mutta työ on tehtävä.

Huomasin kävellessä, että kenkäni pohja vähän irvistelee reunasta, täytyy viedä piakkoin suutarille kaikkien kengät korjattavaksi. Tomin kengänpohjissa näkyy olevan jo pienet reiät. Suutari kun vaihtaa niihin uudet pohjat, ne ovat sitten kuin uudet kengät taas. Lapsille täytyy ommella uusia vaatteitakin, taidan ottaa mallin vanhoista ja tehdä samanlaiset mutta isommat. Pieneksi jääneet vaatteet lahjoitan jollekin lapsiperheelle.

Täytyykin katsoa, mitä kankaita on tällä kertaa Sofian kaupassa. Pitkään aikaan ei ole tullut uusia kangasmalleja ja kylän rouvat ovat kyselleet Sofialta, josko olisi jo tulossa uutta silkkiä, samettia, pitsiä, pellavaa ja puuvillaista lakanakangasta. Talollisten emännät maatiloilla kutovat itse kankaansa, mutta meidän keskustakotiin ei edes mahdu kangaspuut.

Nyt alan keittämään perunoita ja kastiketta. Huomenna Henrik menee veljensä Kaarlen kanssa kalastamaan, toivottavasti he saavat saalista."

Amalia

Tapetointi

Kiinnitin uuden tapetin kaksipuolisella teipillä ensin seinän kokoiselle kartongille ja sitten kartongin teippasin seinään. Ikkuna-aukot leikkasin molempiin ennen sitä.

Vanha tapetti irtosi kevyesti vetämällä, eikä seinään jäänyt jälkeäkään liisteristä eikä liimasta. Näytti siltä, että vain tapetti oli imenyt itseensä kaiken liiman ja seinäpinta oli hylkinyt sitä. Ehkä näin ei käy kaikissa nukketaloissa, mutta tätä nukkekotia ei ole alunperin tehty tuunattavaksi.

Ikkunanpuitteet tein kierrätyspahvista leikatuista listoista ja ikkunalasit Prisman A6 kokoisesta kirkaskalvosta, jota askarteluun myydään. Nekin kiinnitin kaksipuolisella teipillä.

Pitsiverhot ja tapetti: Miniland

Emma, Tom ja Henrik salissa ja uusi tapetti

Tapetointihaaste ja vähän mööpeleitä makuukammariin

"Ruusulan talo 18. maaliskuuta 1851

Rakas Uusi Päiväkirja, edellinen päiväkirjani tuli täyteen viime joulukuussa ja nyt sain Sofialta lahjaksi tämän uuden, punaisen päiväkirjan. Tämä on niin ihana, että miten raaskin kirjoittaa uusille puhtaille sivuille." 💝

"Koko alkuvuosi on ollut vähän hankalaa aikaa tänä vuonna 1851. Olimme pitkään sairaana koko perhe ja tohtori ja sisar kävivät täällä meitä tutkimassa monta kertaa. Sofia toi meille ruokaa oven taakse. Myös pastori kävi, vaikka yritin kieltää, ettei hän saisi tartuntaa. Ehkä hänen rukouksensa auttoi, koska aloimme vähitellen parantua sen jälkeen. Nyt Henrik ja lapset ovat jo pirteitä, mutta minun täytyy vielä nukkua yhdet päiväunet, jotta jaksan iltaan asti.

Henrik alkoi heti toivuttuaan hääräämään talon töitä, hän on jopa keittänyt meille lämmintä keittoa ja lakaissut lattioita. Hän nousi toissa-aamuna hereille kukonlaulun aikaan ja reipas viheltely alkoi pian kuulua salista ja myös outoa kolinaa. Kun nousin petistä ylös ja laskeuduin saliin, huomasin, että puolet salin seinistä oli jo tapetoitu. Henrik ei ole ennen tapetoinut seiniä ja tapetissa oli vähän kupruja, mutta en sanonut siitä mitään. Kyllä tapetti muuttaa tunnelmaa ja tämä kellertävä uusi tapetti antaa vähän valoisuuttakin huoneeseen. Olipa se iloinen yllätys ! 💕

 

beige tapetti jossa pieniä kukkia

Lounaan jälkeen Henrik valjasti meidän uuden ruskean tamman vaunujemme eteen ja kävimme puusepän verstaalta ostamassa makuukammariin tilatut mööpelit; klaffipiirongin, tuolin ja vaatekomeron. Piirongista tuli heti Henrikin lempipaikka, kun hän kirjoittelee siinä runoja, laulunsanoja ja kirjeitä. Henrik sai tänään veljeltään Kaarlelta kirjeen, jossa hän kyseli vointiamme ja ilmoitti, että hän oli saanut kalaverkkoja valmiiksi, jos niitä tarvitsemme.

Henrik lukee kirjettä, Amalia nukkuu

Ompelin kukkaverhon kammariin, silitin ja ripustin sen ikkunaan ja otin sen jälkeen pienet päiväunet. Roosa hyppäsi heti viereeni nukkumaan. Lapset viihtyvät pihalla hyvin ja he tekivät sinne pari lumiukkoa. Joululahjaksi saatu kelkka on ollut kovassa käytössä. Kotiopettaja tulee taas ensi viikolla Emmalle opettamaan luku- ja laskutehtäviä. Tänä vuonna hän aikoo opettaa myös maantietoa ja eläinoppia.Musiikkitunnit ovat edelleen Emmalle mieluisia ja nyt, kun Henrik on kotona, he laulavat joskus yhdessä. Henrik on koettanut saada poikiakin laulamaan, mutta he eivät siitä innostu. Meidän perheestä ei taida tulla laulava perhe, kuten kanttori Wuorelan perheestä, jossa 7 sisarusta laulaa kauniisti kuorossa. Varmaan heidän pienemmätkin lapset, joita on myös 7, ryhtyvät laulamaan, kunhan kasvavat isommiksi."

Amalia

Pyöreä pitsimatto

Pyöreän pitsimaton tuolin alle virkkasin 'tiskirätin' ohjeella, joka on Moda-lehden numerossa 08/2012. 

Tapetointihaaste oikeasti

Käytin tapetoinnissa ensin tapettiliisteriä ohjeen mukaan. Ensin näytti ihan hyvältä lopputulos, mutta hetken päästä tapetti alkoi kupruilla, kun se kastui liisteristä. Kuivuttuaan se kutistui vähän takaisin. Ei siinä kaikki, kuivumisen loppuvaiheessa alkoi kuulua nukketalon seinistä napsahduksia, kun tapetti irtoili seinistä. En tiedä, käykö muille tapetoijille näin, mutta ehkä syynä on tuon talon pintamateriaali, kun sitä ei ole tarkoitettu tuunattavaksi. Lisäilin PVA liimaa irronneisiin kohtiin 2 - 3 kertaa uudelleen lattasiveltimellä. Nyt tapetti ei ole enää irtoillut, mutta luulen, että se olisi helppo vetää irti seinästä vieläkin. Plus siinä on nyt ruttuja, kun monta kertaa sitä korjailin. 

PS: Vaihdoin tapetin ja ikkunat myöhemmin. Käytin tapettia komeron taustaseinään.

Huonekalut ja verhokangas: Miniland, Tapetti ja liisteri: Minimaailma

Vanha valokuva ja kamferitippoja

"Ruusulassa 25.9.1850 - Rakas Päiväkirja, löysin tätini muotokuvan muuttolaatikosta ja kehystin sen. Huomasin, että Emmassa on samaa näköä kuin tädissä oli lapsena."

 

 

"Tohtorin rouva Anna Wallin tuli suutarin verstaalle samaan aikaan kuin mekin Emman kanssa ja kysyin häneltä pyykki-Iitan perheen lääkärilaskusta, josta olin luvannut maksaa osan. Anna rouva kertoi, että hänen miehensä, tohtori Frans Wallin, oli päättänyt alentaa pysyvästi hintoja sellaisilta lapsiperheiltä, joilla on pienet tulot. Sen vuoksi minulle ei laskua lähetetty, koska Iita ja Kustaa suoriutuivat itse laskusta. Anna rouva sanoi, ettei se olisi heidän omakaan etu, että vähävaraisilla perheillä ei olisi varaa tohtorin tarkastukseen. Taudit leviävät, jos niitä ei tutkita ja hoideta. Perhe sai yskäntippoja, kamferitippoja ja muita troppeja ja he ovat jo paremmassa kunnossa. Hienoa!"

 Amalia  

 

Tädin muotokuva takan päällä

 

KEHYS JA KUVA

Kehyksen olen saanut äidiltäni vuosia sitten, hän löysi sen kirpputorilta. Kuva on oikeasti oman tätini kuva, josta tein postikortteja aiemmin ja tämän kuvan leikkasin yhdestä kortista. Kuva on pappani ottama vuodelta 1930. Valokuvauksen historia  alkoi jo vuonna 1839 maailmanlaajuisesti. Alla on linkki, jos haluaa lukea siitä lisää.

 Valokuvauksen historia – Wikipedia

TAKKAPUUT

Takkapuut ovat pestyjä ja kuivattuja pajunoksia.

PITSILIINAT

Pieni pitsiliina takan päällä on kirpputorilta, kuin myös lattialla oleva beige lasinalunen, jota voi käyttää pienenä mattona nukketalossa.

KAMFERITIPAT

Kamferitipat ovat tuttuja lapsuuteni mummolasta. Niitä käytettiin vähän joka vaivaan, mutta lähinnä lieviin sydänoireisiin sokeripalaan imeytettynä. Sain niitä itsekin lapsena maistaa ja muistan sen tuoksun vieläkin. Edelleenkin niitä myydään, mutta niiden todellisesta tehosta en tiedä.