Tämä blogi on omistettu kahdelle miniatyyritalolle. Ruusulassa asuu kapteeni Henrik Armaan perhe ja Willassa ei ole vielä asukkaita. Molempien talojen sisustus on vielä kesken, niiden sisustus rakentuu vähitellen.
Teen joitakin nukketalon tarvikkeita ja pintoja itse ja osan ostan valmiina. Eniten minua kiinnostavat 1:12 puiset esineet, jotka imitoivat oikeita kalusteita ja taloja minikoossa. Nukeissa pidän eniten posliininukeista, joilla on taivuteltavat raajat. Tyttäreni vanhoille Barbie-nukeille on blogissa oma kategoriansa.
Amalian Päiväkirjan tarinat ovat realismilla höystettyjä mielikuvitustarinoita, jotka sivuavat vain löyhästi 1800-luvun todellista historiaa, kuten myös Ruusulan talon sisustus on jotain 'sinne päin', mutta ei orjallisesti tiettyyn aikaan liittyvää.
Päiväkirjan tapahtumat keskittyvät Kukkakylän asukkaisiin, erityisesti merikapteeni Armaan perheeseen. Nukke Amalian kirjoitukset ovat aina "lainausmerkeissä", ne syntyvät minulta spontaanisti siinä hetkessä kun alan kirjoittamaan. Tarinoilla ei ole mitään varsinaista esikuvaa, ne alkavat elämään kuin itsestään. Silloin kun Amalia ei ole ehtinyt kirjoittaa päiväkirjaa, kerron vain nukketalon sisustamisesta. Amalian tarinoilla on oma kategoriansa, josta ne helposti löytyvät.
Miniatyyriharrastus tuottaa iloa, se on sopivan haasteellista ja innostavan luovaa askartelua, keräilyä ja pikkutalon sisustamista, jonka parissa mieli voi rentoutua. Se on kivalla tavalla koukuttavaa.
Asun Pirkanmaalla ja muita harrastuksiani ovat ulkoilu, käsityöt, piirtäminen, sukututkimus, Raamatun opiskelu, ristikoiden täyttäminen ja mitä milloinkin. Isäni oli aikoinaan puuseppä ja hänellä oli lelukauppa, jossa hän myi puisia leluja, ja myöhemmin hän entisöi oikeita arvohuonekaluja pienessä verstaassa. Omena ei siis ole kauas puusta pudonnut, kun huonekalut ja miniatyyrit kiiinnostavat ! 🍎
Toivottavasti viihdyt blogissani,
kiitos käynnistä!
tv. Amalia ja Mummu Pirkanmaalta
