Muodin uudet tuulet puhaltavat Kukkakylässä

"Ruusulassa 29. marraskuuta 1852

Rakas Päiväkirja, tulimme juuri Henrikin kanssa vaatturi herra Kalevi Kottonin luota ja kokeilimme heti kotona uudistettuja pukujamme. Kukkakylään on tullut uusia muodin tuulia Pariisista ja olemme nyt ensimmäisiä Kukkakylässä, joille vaatturi muodisti vanhat puvut uuden muodin mukaisiksi. Vaatturi sanoi, että olemme 'muodin edelläkävijöitä'. Hassua ajatellakin ! Varmasti muutkin kyläläiset pian innostuvat uudesta muodista. Ainakin tohtorin rouva Anna Wallin tahtoo kokeilla uutta muotia, se on ihan varmaa. 

Amalian ja Henrikin uudistetut asut.

Nyt on muotia, että kaulukset ovat sekä miesten että naisten vaatteissa alaspäin, eikä pystyssä kuten ennen. Helmat naisten mekoissa ovat uuden muodin mukaan lyhyemmät ja myös miesten housujen lahkeet kuuluvat olla lyhyempiä kuin ennen. Miesten ei sovi pitää takkeja enää auki, vaan ne pidetään kiinni vartalonmyötäisesti. Miesten hattujen kuuluu olla vähän kallellaan päässä, tosin Henrik on aina pitänyt hattua niin. 

Naisten mekkoihin kuuluu muodin mukaisesti rusetti uumalle taakse ja pitkien alushousujen pitsilahkeet kuuluvat vähän vilkkua mekon alta. Se kyllä vähän minua ujostuttaa, mutta Henrik pitää siitä muodista. Essut eivät enää kuulu aikuisten naisten mekkoihin muuta kuin palvelijoilla, mutta lapsilla ne ovat vielä muodissa ja ne ovat myös käytännölliset, sillä ei tarvitse koko mekkoa vaihtaa jos essu likaantuu. 

Henrik sanoi, että näytän nuoremmalta uudessa kuosissa. Sehän on mukavaa, että vaatteilla voi nuortua! Lapset sanoivat, että olen kuin uusi äiti ja Tom sanoi, että on kivaa, kun äidin kasvot näkyvät nyt paremmin. Mielestäni myös Henrik näyttää nuoremmalta uudessa muodissa.

Näillä muodikkailla puvuilla menemme kartanon joulujuhlaan, joka järjestetään joka vuosi. Ehkä saamme houkuteltua myös Henrikin veljen Kaarlen sinne, mutta toivottavasti hän ei tule sinne saappaissa, jotka hänellä on aina jalassa. Olen vihjannut rouva Brodélle, että nyt olisi hyvä tilaisuus esitellä Kaarlelle joitakin vapaita neitokaisia. Hän tuntee ainakin kolme nuorta ehdokasta hyvistä perheistä. 

Nyt täytyy mennä korjaamaan Emman mekkoa, joka repesi mäenlaskussa. Kirkkomäessä oli paljon lapsia ja sattuuhan sitä pieniä vahinkoja kun on hauskaa leikkiä. Leena odottaa jo kovasti joulua, koska lupasin hänelle joululisää palkkaan. Hän on ollut ahkera ja hyväntuulinen piika. Me kaikki pidämme hänestä kovasti. Leena on myös rehellinen, hänellä meni vahingossa pölyjä pyyhkiessä maljakko rikki, mutta hän tuli siitä heti sanomaan. Toivottavasti saamme pitää hänet meillä apuna vielä ainakin tämän talven, tai kauemminkin."

Amalia Serafiina Antintytär Armas

Amalian uusittu mekko takaa.

Pikku söpöä Torista ja ikkunalasit

Tilasin Tori-sivun myyjältä Willaan enkelitaulun ja Ruusulaan kukkasen. 

Tuotteet ovat parempia laadultaan kuin mitä odotin. 

Suojelusenkelitaulu on tarkkapiirteinen kopio oikeasta
vastaavasta taulusta. Kokeilin sitä joka huoneeseen ja
se sopii Willa Helmen olohuoneeseen parhaiten.
Kuvassa näkyy selvästi myös olohuoneen tapetti.

Oikeanpuoleinen kukka ruukussa on uusi.
Se on istutettu 'kahvimultaan'.
Päällimmäinen avain on oikea,
Ruusulassa se on aitan oven avain.

Willan ikkunalasi kirkaskalvosta.

Willa Helmi sai pariin julkisivun ikkunaan lasit. Hienosti ne kiiltelee ja tuo aitouden tuntua ikkunoihin. Kuvasta ehkä on vaikea sitä erottaa.

💝

Ensimmäinen Joulukalenteri avautuu pian

Amalian Päiväkirjan ensimmäinen Joulukalenteri avautuu 1. joulukuuta alkaen jouluaattoon asti joka päivä. 

Tämän blogin aiheiden mukaisesti kalenteri on historiallinen, se koostuu pappani säästämistä vanhoista joulukorteista 1900-luvun alusta ja ainakin yksi kortti on jopa 1800-luvun lopulta. Kaikista korteista ei näe enää tarkkaa vuosilukua, mutta ne ovat mielestäni tunnelmallisia. 

Tänä aamuna ulkona sataa ihanasti hiljalleen valkoista lunta. Pakkasviima oli eilen pureva, mutta se kuuluu asiaan ja pakkasella tuntuu oikealta Suomen talvelta, sellaiselta, mihin lapsuudessa tottui. Pakkasella lumi narskuu kivasti kenkien alla ja hanki kimmeltää kuin sillä olisi iltapuku. Vaatetta pitää olla riittävästi ja posket pitää suojata kaulaliinalla, ettei tule paleltumia. Villasukat suojaavat varpaita kylmältä. 

Näin eilen harvinaisen näyn bussin ikkunasta, kun keskellä pakkaspoutapäivää taivaalla oli kaunis sateenkaari. Sanotaan, että sateenkaaren päässä on aarre ja tällä kertaa se osoitti sinne, missä asun. Niinhän se useimmilla onkin, että aarre löytyy kotoa, se aarre on perhe ja koti. Olipa se koti sitten pieni tai iso, niin pääasia on, että koti on turvallinen.

Joulua valmistellen ja pienistä asioista iloiten,

terveisin mummu Pirkanmaalta

Nukkekodin joulumatosta ideoitu pöytäliina

Tämä ei ole miniatyyri, mutta idea tähän pikkuliinaan syntyi Amalian joulumatosta, jonka tein Afrikan kukkien mallilla. Ohje kukkiin täällä: https://amalianpaivakirja.blogspot.com/2021/09/virkattu-joulumatto-ruusulaan-ohje.html

Virkkasin liinan ohuilla virkkauslangoilla, vaikka lähikuvassa voi näyttää lanka paksulta. Liinan koko on noin 28 x 29 cm. 

Tällainen pikkuliina syntyy aika nopeasti ja se voisi ideana olla vaikka joululahja jollekin, joka pitää käsintehdystä. Värit voivat olla mitä vain ja jos lahjaksi tekee, on hyvä huomioida lahjan saajan värimieltymykset. Käsintehdyssä saa olla 'käsityön leima', työn ei tarvitse olla tehdasmaisen sileä. Tätä pikkuliinaa voi käyttää lasisten kynttilälyhtyjen tai vaikka piparilautasen alla. Minulla on punainen matto olohuoneessa ja sen kanssa nämä värit sopivat sohvapöydän liinaan. Lankojen värit ovat valkoinen, punainen, pinkki ja lila.

Itse tykkään, että liina antaa lämmintä tunnelmaa, varsinkin kynttilän kanssa.

❤

Pikkuliina Afrikan kukilla

Kirjekuori minikoossa

Kukkakylässä postit haetaan vielä postikonttorista, jota pitää rouva Justiina Junno miehensä kanssa. Justiinalle ei pidä kertoa kaikkea mitä tietää, jollei halua asian leviävän koko kylän tietoon. Kirjeet on syytä lähettää suljetuissa kirjekuorissa. Amalia saa kirjeitä silloin tällöin kotiväeltä ja ystäviltä.

Tein yhden kirjekuoren ruskeasta korttipohjasta. Kuoren koko vastaa Amalian kokoiselle asukkaalle A4-kuorta. Meidän mitoissa se on valmiina kuorena kooltaan 3,5 x 2 cm. 

Salmiakin muotoinen paperi

Taiteltuna ja liimattuna kuoreksi

Osoite, postimerkki ja leimat, valmis!

Lähetätkö sinä vielä käsin kirjoitettua kirjepostia ?

🏤

Willan olohuoneen maalattu lattia ja itsetehty kello Ruusulaan

OLOHUONEEN LATTIA

Maalasin vesiväreillä Willa Helmen olohuoneen lattian ja päällystin sen kontaktimuovilla, kuten tein keittiön ja eteishallin lattiat aiemmin. Piirsin ensin lyijykynällä viivat, jotka kuvaavat lautoja ja maalasin sitten piirroksen päälle. A3-kokoinenkaan paperi ei näköjään ollut riittävän iso tähän huoneeseen, joten täytyi maalata jatkopala toiselle paperille. Jatkokohta peittyy matolla aika paljon, mutta ehkä ensi vuonna johonkin aikaan maalaan lattiat vielä uudelleen isommalle paperille A2. 

Nukkekodin sisustamisessa törmää näköjään haasteisiin tämän tästä, mutta se onkin sen takia mielenkiintoista aikuiselle, ettei se ole liian helppoa puuhaa. Yksi haaste on kiinnittää lattiapaperi oikeaan kohtaan. Kun lattiapaperissa on kaksipuoliset teipit alapuolella, on vähän haastavaa asettaa paperi oikeaan kohtaan, koska teipit tarrautuu heti kiinni lattiaan kun ne vähänkään lattiaa hipaisee. 1:12 - talossa millitkin ratkaisevat ja millien heitot näkyvät lopputuloksessa. Ehkä kaikki nukketaloharrastajat eivät ole niin tarkkoja tästä, mutta minua haittaa, jos paperi osuu väärään kohtaan ja jää jokin rako johonkin. Tietynlainen liima olisi ehkä helpompaa käyttää, kun paperia voisi vähän aikaa lattian päällä liikutella ennen kuin liima kuivuu. Teipissä on toisaalta se hyvä puoli, ettei se tee mitään ryppyä tai tahraa paperiin, kun paperi ei sillä kastu niin kuin liimalla.

Kiinnitin kaikki Willan lattiat teipillä, kieli keskellä suuta, että osuuko paperit oikeaan kohtaan. Tapetoinnit ja lattiapinnat olisi ehkä helpompaa tehdä ennen talon kokoamista, kun osat ovat vielä irrallaan, mutta tämä talo oli valmiiksi koottu. Tämä lattiapaperi osui lähes oikeaan kohtaan, mutta jäi kun jäikin yhteen reunaan millin rako. Se saattaa peittyä myöhemmin jalkalistalla.

HUHHUH.. siinä se olohuoneen lattia nyt on.

Lattia on vähän vaaleampi kuin eteisen lattia, mutta ei näin
vaalea kuin kuvassa. Kuviin on vaikeaa saada sävyt oikein.

KELLO RUUSULAAN

Minulla oli tallessa saippuarasia, josta leikkasin kannen irti ja tein kannesta seinäkellon Ruusulaan. Seinäkello on nyt ruokasalin etuseinällä, eli talon isossa ovessa, josta nukketalo avataan. 

Saippuarasian kannen reunat väritin kultatussilla, vaikka väri näyttääkin vihertävältä. Kannessa oli valmiina pyöreä reikä jossa kalvo, sekä kultareunat reiän ympärillä. Kellon tausta on askartelupaperia, jossa on perhosen kuva.

Piirsin lyijykynällä viisarit lähtemään perhosen pään kohdalta, että ne näyttävät tuntosarvilta. Piirsin myös tuntiviivat, mutta en numeroita. Viisarit voisi tehdä myös leikkamalla ne kartongista (tai muusta) ja kiinnittämällä ne keskeltä tauluun kiinni, mutta halusin tehdä näistä viisareista sirot ja siksi tein ne piirtämällä. Tuntiviisari ei näytä ihan tarkkaan kello yhtä, mutta se onkin 'vanha' kello, viisari on vähän löysä 😊

Taustapaperin ja kannen väliin teippasin reunoille paksua kartonkia, että kansi ei ole ihan kiinni taustassa. Se antoi kellomaista syvyyttä, joten kiva pieni varjo lankeaa kellotaulun reunaan. Kellon koko on 5,5 x 5,5 cm.

Ruusulan seinäkello

🍪 Mukavaa loppuviikkoa ! ☕

Ruusulan uusi järjestys ja Willan uusi eläinystävä

 

Nyt on Isäinpäivä, paljon onnea kaikille isille! ☕🍰

Isäinpäivää alettiin vakiintuneesti viettämään Suomessa vasta 1970-luvulla, vaikka se rantautui tänne jo 1960-luvulla. Sen vuoksi Ruusulan nukkekodissa ei vietetä Isäinpäivää koska he elävät 1800-lukua, mutta Amalia teki sinne kunnon siivouksen Leena-piian kanssa ja he siirsivät huonekalujen paikkaa. Pölyt on siis oikeastikin pyyhitty Ruusulasta ja Willasta kauttaaltaan. 😊

Ruusulan kammarin uusi järjestys, mutta klaffilipasto on entisellä paikalla.
Amalia ei voinut kirjoittaa päiväkirjaa kun Henrik, pojat ja Roosa-kissa 
kokoontuivat yhtä aikaa samaan huoneeseen. 

Salin matto on käännetty toisinpäin ja sen värit näkyvät selvemmin näin päin.
Emma ja Marketta supattelevat joululahjatoiveista.

Ruokasalin uusi järjestys. Onko tässä nyt fengsui kohdillaan ? Ainakin matto riittää neljän tuolin alle kokonaan. Oikeassa elämässä takan paikkaa ei voi noin vain vaihtaa, mutta nukkemaailmassa se onnistuu.

UUSI KARVATURRI ON NÄHTY WILLASSA

Remonttimiesten mukana oli pienenpieni koira.

Willa Helmen pieni eläinystävä ihmettelee uutta taloa.
Roosa-kissa ei varmaan pelkää näin pientä hauvelia. Roosa on kaksinverroin tätä isompi.

🐕

Koira: Prisma