Alunperin nukketalot olivat aikuisten kalliita keräilyesineitä
Miniatyyrien historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Alla on kuva 1600 luvun nukketalosta.
Nürnbergissä rakennettu nukketalo
Vanhimmat löydetyt miniatyyriesineet olivat 5000 vuotta sitten egyptiläisiin hautoihin sijoitetut puiset mallit palvelijoista, huonekaluista, veneistä, karjasta ja kotieläimistä, joilla oli uskonnollinen tarkoitus.
Varhaisimmat eurooppalaiset nukkekodit ja -kaapit ovat 1500-luvulta peräisin.
Ne sisustettiin ajan ihanteiden mukaan, johon kuului paljon huonekaluja ja erilaisia laitteita. Pääosin ne olivat varakkaiden aikuisten keräilyesineitä, niiden hinta saattoi kohota oikean talon hintaiseksi täysin kalustettuna. Nukkekoteja käytettiin myös nuorten tyttöjen opetusvälineinä taloudenpidon alkeissa.
Euroopassa pienoisesineitä on käytetty myös mallikappaleina oikeista esineistä ja niitä on lähetetty lahjoina ylimyksille, koristeltuina jalometalleilla, helmillä, jalopuilla ja pienoismaalauksilla.
Nukkekodit ovat Euroopassa lähtöisin Saksasta, jossa ne olivat alunperin käsityöläisten arvokkaita taidonnäytteitä. Hollannissa nukkekodit tehtiin liinavaatekaappeihin ja ne sisälsivät aitoja öljyvärimaalauksia ja posliinia. Englantilaiset nukkekodit olivat yleensä pienoismalleja omistajiensa taloista.
Lasten leikkeihin tehtiin halvempia versioita
Ensimmäisen englantilaisen nukkekodin tilasi luultavasti kuningatar Anna kummitytölleen vuonna 1690. Se sisälsi leikkimiseen tarkoitettuja halpoja kaupasta ostettuja esineitä ja myös itsetehtyjä tarvikkeita.
Ranskan hovin lapset leikkivät nukkekodeilla, joihin oli laitettu pienet lukot kuningas Ludvig XVI:n toimesta, hän oli Marie-Antoinetten mies ja lukkoseppä.
Porvarisperheillä alkoi olla varaa nukkekoteihin
Nukkekoteja alettiin valmistamaan Saksassa, Englannissa ja Amerikassa tehdastuotantoina. Noin 1800-luvulla ne yleistyivät myös Pohjoismaissa. Saksa oli arvostetuin miniatyyrien valmistaja ennen ensimmäistä maailmansotaa. Saksalaisia miniatyyritarvikkeita ostettiin Keski-Eurooppaan, Englantiin ja Pohjois-Amerikkaan asti.
Vuodesta 1917 lähtien myytiin amerikkalaisia jäljitelmiä paikallisista historiallisista taloista ja Japanissa alettiin myymään kopioita saksalaisista nukketaloista. Toisen maailmansodan jälkeen nukkekoteja alettiin valmistamaan massatuotantoina tehtaissa.
Nukkekodit Suomessa
Suomessa ensimmäiset nukkekodit tehtiin kaappeihin ja ne olivat edeltäjiään vaatimattomammat. Arvokkaammista nukkekodeista voi mainita taiteilija Carl Magnus von Wrightin
(1850-1898) valmistaman puisen vaaleanpunaisen pienoishuvilan,
jonka ikkunoista voi ihailla täydellistä sisustusta. Huvila on nyt
Kansallismuseossa.
Lelutehdas Suomi valmisti Kuopiossa nukkekotikalusteita vuosina 1888 - 1897.
Oy Suomalainen Lelupaja (myöh. Oy Helylä) valmisti jugend-henkisiä huonekaluja ja nukkekoteja vuosina 1909 - 1935
Lasten nukkekodit yleistyivät Suomessa sotien jälkeen.
1970-luvulta lähtien suomalaisten
suosituin lasten nukketalovalmistaja on ollut ruotsalainen Lundby, joka toi
nukkekoteihin sähköt jo 1950-luvulla.
Nykyisin aikuisten nukkekotiharrastus on Suomessa aktiivista, sillä Nukkekotiyhdistykseen kuuluu noin 700 jäsentä. Harrastajia arvioidaan olevan noin 3000 - 10.000, mutta määrää on vaikea arvioida.
Nukkekotiharrastus pitää sisällään monenlaisia muotoja; osa harrastajista tekee lastensa nukkekoteihin tarvikkeita, joillakin ei ole nukketaloa ollenkaan, vaan he sisustavat yhden huoneen kokonaisuuksia. Joidenkin toisten nukkekotiharrastus on vallannut kokonaisen huoneen täyteen erilaisia miniatyyritaloja.
Jotkut ostavat miniatyyrituotteet valmiina, joillekin toisille on tärkeää askarrella kaikki itse.
Ihmisten näköisten nukkien lisäksi pienoismaailmoja voi tehdä tontuille, peikoille, keijuille ja muille satuhahmoille.
Nukeille voi tehdä kauppoja, kampaamoja, kirkkoja ja kirjastoja, tai melkein mitä vain. Puutarhat kuuluvat tietysti asiaan, jos sellaisille tilaa löytyy. Erikoisimmat miniatyyriasetelmat on rakennettu esim. kitaran tai lasipurkin sisään.
Suurin nukkekoti, minkä olen nähnyt kuvissa, on ihmisen kokoinen nukkehotelli, jonka eräs mies rakensi itse. Vain mielikuvitus on tässä harrastuksessa rajana.
Nukketalojen mittasuhteet
1900-luvun alussa mittakaavat olivat nukketaloissa harvinaisia ja esineet eivät noudattaneet tiettyä mittasuhdetta. Sittemmin on muodostettu nukketaloja eri mittasuhteisiin, niiden tarkoituksen mukaan.
Lasten leikkitalot noudattivat 1:18 mittasuhdetta, se tarkoittaa, että 1" vastaa 18".
Sittemmin tuli Saksassa muotiin 1900-luvun puolivälissä 1:10 mittasuhde. Se perustuu metrijärjestelmään, jossa 100 senttiä kuvataan 10:llä sentillä. Edelleenkin saksalaiset lelukaupat käyttävät tätä suhdetta, vaikka muualla on yleistynyt nukketaloissa 1:12 suhde 1970-luvulta lähtien.
On olemassa pienempiäkin mittakaavoja, kuten 1:24 tai 1:48 todella pienille esineille. Barbie nukeille sopiva mittakaava on 1:6.
Kuningatar Maryn nukketalo on hulppea esimerkki
Arkkitehti Edwin Lutyens suunnitteli v. 1924 kuningatar Marylle kansalaislahjaksi nukketalon nimeltään Queen Mary's Dolls' House.
Se on 1:12 talo, jossa on yli 40 huonetta, sähkövalot, sähköllä toimivat hissit, imuri ja silitysrauta, sekä juokseva kylmä ja lämmin vesi ja toimivat wc-pöntöt.
Yli 170 tunnettua kirjailijaa (mm. Arthur Conan Doyle) ja monet muut taiteilijat ovat tehneet lahjoituksia nukketaloon. Taiteilijat ovat maalanneet kuninkaallisten miniatyyrimuotokuvia ja kattomaalauksia nukketaloon.
Nukketalossa on kruununjalokivien pienoismallit, vuosikertaviinejä, samppanjaa, toimiva piano ja Rolls Royce, ym. Nukketalo on esillä Windsorin linnassa.
Mitä muuta tähän voisi sanoa, kuin että koti on ihmisille niin rakas, että siitä halutaan tehdä vielä pienoismallejakin. Hauska harrastus se on, jossa luovuutta ja kädentaitoja voi toteuttaa niin pitkälle kuin mielikuvitusta, varaa ja aikaa riittää. Ja kuka voisi olla ihailematta jonkun toisen vaivalla rakentamaa miniatyyrimaailmaa, onhan realistisen näköiset pienoisesineet hellyyttäviä.