Sain tämän Nallen lapsena mummoltani, joka ompeli sen itse äitini entisestä turkista, joka oli äidilläni lapsena päällä, kun hänet lähetettiin satojen muiden lasten kanssa sotalapseksi Ruotsiin. Äitini tuotiin sieltä takaisin sodan jälkeen, vaikka kasvattivanhemmat olisivat halunneet pitää hänet siellä. Menomatka junassa oli ollut pelottava. Lapsia neuvottiin juoksemaan nopeasti metsään piiloon, jos tulisi ilmahälytys ja juna pysähtyisi. Ilmahälytystä ei onneksi tullut ja lapset pääsivät perille turvalliseen maahan. Äidilläni oli siellä kasvattisisko, joka oli vähän häntä vanhempi. He saivat valokuvaamoa varten ylleen samanlaiset silkkiset mekot. Äitini kasvatti-isä oli nimismies ja heillä oli vaimonsa kanssa kaunis omakotitalo maaseudulla.
Mummoni oli tottunut tekemään vanhasta uutta, sillä sodan jälkeisenä lama-aikana Suomessa ei ollut tavallisella työläisellä varaa uusiin materiaaleihin. Hän ompeli esimerkiksi vanhoja mekkoja muodikkaiksi.
Tämä Nalle on täytetty kuivilla sahanpuruilla ja sillä on elävän näköiset lasisilmät. Nalle on käsin ommeltu kasaan karhulangalla. Nallen kädet ja jalat ovat liikuteltavat ja se pystyy seisomaan omin jaloin ilman tukea tasaisella alustalla. Ilmeisesti sen sisällä on rautalangat. Äitini neuloi Nallen villapaidan 1980-luvulla. Nalle on noin puolivuotiaan lapsen kokoinen.
Nalle on jo harmaantunut, sen suu ja nenä ovat kuluneet pois, mutta ystävällinen tuike silmissä on vielä säilynyt. Nallella ei ole nimeä eikä sukupuolta, se on vain Nalle. Se saa ikääntyä rauhassa minun kanssani, en luovu siitä koskaan, sillä se on rakas muisto mummostani ja äidistäni ja lapsuudestani puutalokorttelissa. ❤
 |
| Nalle seisoo |
 |
| Nalle voimistelee |