Patalaput ja maatuska nukkekotiin

Virkkasin Willa Helmen keittiöön kaksi pientä patalappua. Iso tulitikku antaa käsityksen koosta. Keittiökuvassa ne näyttävät vähän isoilta, ne ovat tosin kuvan etualalla. Kokeilin niitä 'ison' kattilan nostamiseen kahvoista, niin olivat siihen kuitenkin melko sopivan kokoiset. 

Patalaput keittiössä. Lili ja Lulu nuuhkivat, onko herkkuja tarjolla.

Otin vanhasta maatuskasta pienimmän nuken Ruusulaan. Sekin näyttää aika isolta talossa, mutta onhan niitä isojakin maatuska-nukkeja olemassa. Pilkullinen kirjoitusalusta lipaston päällä on tuotepakkauksen pahvia. Lisäsin aiemmin pitsiä lipaston reunaan. Pitsi kuuluu Ruusulan taloon monessa eri muodossa. Keltainen maatuska, punainen päiväpeite ja kukkatyynyt antavat väriä vihreä-valkoiseen kammariin. Tuohon aikaan voimakkaita värejä käytettiin enemmänkin, esim. tapeteissa ja kokolattiamatoissa. Perinteisesti ajatellaan, että makuuhuoneen tulisi olla unettavan rauhallisen värinen, mutta entäs aamulla herätessä? Aamuisin eloisat värit voivat antaa energiaa uuteen päivään.

Maatuska lipaston päällä.

Vielä katsaus Ruusulan salin puolelle, missä sisäkkö hoitaa kukkasia.

Ulla-neiti on todellinen kodin hengetär 🌷

Ulla-neiti hoitaa kukkia.

🌸🌸🌸

Leena lähti ja Ulla tuli

"29. joulukuuta 1852 ~ Rakas Päiväkirja, me menetimme Leenan. Leena tuli juuri ennen kartanon joulujuhlaa sanomaan meille, että hänen täytyy lopettaa piian työt meillä ja lähteä auttamaan äitiään Pyykki-Iitaa pyykinpesussa, koska äidillä oli selkä kovin kipeä. Kyllä me sen ymmärsimme, mutta meille tuli ikävä Leenan iloista ja ahkeraa seuraa. Lapset huolestuivat, että millainen seuraava piika olisi, sillä Leena ei koskaan komentanut heitä.

Kartanon joulujuhlassa puhuin tästä Anna Wallinin ja muutaman muun rouvan kanssa. Anna Wallin sanoi, että hän tietää yhden vapaan neidin, jonka työt loppuivat juuri leskirouvan luona, joka muutti veljensä luo asumaan. Anna Wallin korosti, ettei tätä nuorta naista saa nimittää piiaksi, sillä hän on sisäkkö, nimeltään Ulla Ulpukka Lempäälä. Ulla-neiti on käynyt Koskikylän sisäkkökoulun, mistä valmistuu vain parhaita sisäkköjä. Hän valmistaa kuulemma hyvää ruokaa ja viikkaa lakanat viivasuorasti sänkyyn. Hän ei tee ulkotöitä, mutta sisätiloissa hän tekee kaiken mitä käsketään ja valvoo myös lapsia. Puhuin Ulla-neidistä Henrikin kanssa ja päätimme kutsua hänet kuulusteluun. Ehdotin, että laittaisimme hänet näyttämään taitojaan vaikka huoneen järjestelyssä. Niin sitten teimme juhlan jälkeen. 

Henrikin veli Kaarlekin oli mukana kartanon joulujuhlassa ja rouva Brodé esitteli hänelle kolme kaunista vapaata neitiä. Kaarle oli pukeutunut hyvin ja hän näytti melkein yhtä komealta kuin Henrik. Neidit vähän ujostelivat häntä, mutta he neljä jutustelivat keskenään hyvän tovin ja joivat pienessä pyöreässä pöydässä kartanon kuuluisaa mausteista glögiä. Jälkeenpäin kysyimme Kaarlelta juhlatunnelmista. Hän hymyili hiukan ja sanoi: 'Mukavia ihmisiä siellä juhlassa oli, ehkä käyn myös ensi vuonna.' Ajattelin, että ehkä neidit eivät ole enää ensi vuonna vapaita neitejä, mutta en nyt sanonut tällä kertaa mitään.

Ulla-neiti suoriutui hyvin tehtävistä ensimmäisenä päivänä ja palkkasimme hänet meille. Hän on ryhdikäs ja asiallinen piika sisäkkö, taitava toimissaan. Hän sanoi kysymättä, millaista palkkaa hänelle pitää maksaa ja hän ompelee itse omat esiliinansa, joita hänellä kuulemma on seitsemän, jokaiselle viikonpäivälle puhdas esiliina. "

Amalia

Ulla-neiti, kokenut sisäkkö, esittelee taitojaan.

Kouluttautunut palvelija, jolla on 7 esiliinaa.

Historiaa: Palvelijoiden työvaatteet ovat olleet joinakin historiallisina aikoina sinisiä, koska sininen kankaan värjäys oli silloin halvempaa kuin muun väriset värjäykset.