Tervetuloa !

Tervetuloa! Täällä sisustetaan vähitellen kahta 1:12 nukketaloa. Nukke-Amalian "historiallista päiväkirjaa" voi lukea aika ajoin. Mineily on aikuisten harrastus, miniatyyriesineet ja päiväkirjan tarinat sopivat noin yli 14-vuotiaille. Pienemmille lapsille voi lukea Ystäväkirjan runoja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjat. Näytä kaikki tekstit

10. lokakuuta 2023

Itsetehty reseptikirja Willaan

Tein ensimmäistä kertaa minikirjasen itse. Kirjan koko on 2,4 x 3 cm ja paksuus on 0,5 cm. Se on aika reilun kokoinen reseptikirja 1:12 minitalossa.

Käytin sisäsivuilla tulostinpaperia, kannessa askartelupaperia ja pitsinauhaa. Suomen Minimaailmasta voisi varmaan ostaa ohuempaakin pitsinauhaa näin pieniin projekteihin. Kannen sisäpuolen perhosen leikkasin toisesta askartelupaperista. Kirja on selattava ja siihen voi oikeasti kirjoittaa 'reseptejä'. 

Katsoin vähän vinkkiä Pinterestin ohjevideosta, mutta en tehnyt kirjaa ihan samoin. Linkki Pinterestin sivulle on alla, jos kiinnostaa kokeilla kirjan tekoa. Videolla tehdään vähän isomman kokoista minikirjaa huolella ja taidolla.

https://fi.pinterest.com/TampereenTaina/nukkekoteja-dollhouses/


Kannen sisäpuolella on samaa raitapaperia kuin kannessa.

Reseptikirja Willan lattialla.
Vertauksena kuvassa on iso tulitikku.


Lisäys 11.10. noin klo 18:07

Tein samoilla askartelupapereilla vielä Amalialle päiväkirjan, jonka voi sulkea nauhoilla. 
Päiväkirjan koko on 2 x 3 cm, paksuus 0,5 cm.








Iloa pienistä asioista !
🍉🍊🍋


Tarvikkeet : Prisma

23. helmikuuta 2023

Ruokasalin tapetit, kalusteet ja muuta uutta

 "23. helmikuuta, maanantai 1852, Ruusulan talossa"

"Henrik ja hänen veljensä Kaarle paperoivat ruokasalin seinät tänään. Jopas se kävi ripeästi! Kaarle toi minulle tuliaisiksi englanninkielisen sanakirjan, jossa on kullanväriset kannet. Hän on kannustanut minua kirjoittamaan kirjaani ja tämä sanakirja on sen tukena. Onpas hän ajattelevainen, mutta hänellä ei ole omaa perhettä, josta huolehtia. Henrik on kannustanut häntä ottamaan hyvän vaimon, mutta Kaarle on aina merellä kalastamassa, eikä käy oikein missään, missä tapaisi mukavia neitejä. 

Leivoimme Emman kanssa pullaa heille ja annoin Kaarlelle myös kotiin viemisiksi pullapitkon. Emma sanoi, että hän haluaa olla isona leipuri niinkuin pappakin. 

Henrik käy neljännesvuosittain konsuli Jyllenstiernan kokouksissa kuulemassa, mistä siellä milloinkin puhutaan. Kokouksissa käy tohtori Wallin, suutari Nikke, puuseppä Hammar, kartanon herra Granholm, pormestari Ticko ja toisinaan myös pastori Liljeroos ja kanttori Wuorela. Yleensä herrat puhuvat siellä kuulemma politiikasta, mutta viime viikolla siellä oli uusi vieras, taidekauppias herra Rufus Ruusuvuori. 

Keskustelu kääntyikin sitten taiteeseen ja taidetta rakastava Henrik seurasi taidekauppiaan kutsua hänen liikkeeseen ja osti sieltä meille taulun. Taulu oli kallis, mutta oikein kaunis. Se kuvaa pianonsoittajaa. Niinpä meillä on nyt uusi taulukin ruokasalissa. Emma muistutti taas, että hän haluaisi pianon ja Henrik piti sitä hyvänä ajatuksena."

Amalia

Tapetoitu ruokasali, jossa myös uusi 'wanha' lautalattia

Auguste Renoirin taulun pienoiskopio

Sanakirja

Tuotteista

Sanakirjan sisältö on oikeasti painettu ja selattava. Yritin tiirata sitä suurennuslasilla, mutta teksti on niin pientä, että vain isot otsikkokirjaimet erottuvat; A,B,C ja niin edelleen. 

Tein ruokasaliin, joka on entinen lasten huone alakerrassa, pahvista ikkunanpuitteet ja kirkaskalvosta ikkunalasit. Tähän huoneeseen tein ruutuikkunat. Pöytäliina on pitsinauhaa. Vielä puuttuu lasten tuolit. 
Hauska yksityiskohta, joka ei nyt kuvassa näy; toisessa tuolissa oli valmiina pieni ruskea tahra, aivan kuin kahvitahra, jota saattaa tuolin pehmusteelle tipahtaa, kun juodaan kahvia hyvässä seurassa. 
Avotakka vaihtoi paikkansa salista tähän huoneeseen.

Pierre-Auguste Renoir (1841-1919) maalasi taulun kahdesta nuoresta neidosta pianon äärellä vuonna 1892, 'Jeunes filles au piano'. Pianoa soittava tyttö on lapsenlapseni näköinen, joka käy oikeasti pianotunneilla. Taulun kuva voisi esittää myös Emmaa ja Markettaa.
Taulu on maalattu tämän tarinan aikakauden jälkeen, mutta kuitenkin 1800-luvulla. Kukkakylässä aika ei ole niin pikkutarkkaa.

Wikipediassa taulua ja taiteilijaa näkee täällä:


Tapetit, taulu ja sanakirja: FinnAimo, Pöytä ja tuolit: Mineillen
Pitsinauha ja kirkaskalvo: Prisma

22. lokakuuta 2022

Kielikurssia ja kirjallisuutta nukkeperheessä

"22. lokakuuta 1851, keskiviikko, Seweruksen nimipäi"

"Pastori Liljeroosin opetus on ollut hauskaa. Me olemme Sofian kanssa oppineet jo muutamia englanninkielisiä lauseita. Joskus lausumme joitain sanoja hassusti ja pastorin iso vatsa alkaa hytkyä, kuin häntä vähän naurattaisi, mutta hän ei raaski nauraa meille ääneen. Joskus käymme pastorin opetuksen jälkeen Sofian kanssa teellä pastorin vaimon Eveliinan keittiössä. Hän kattaa meille tuoretta pullaa ja kuumaa teetä pöytään, kirjaillun pöytäliinan päälle. Eveliina-rouvalla on myös oma keittiöpiika, mutta silloin kun käymme siellä, hän tekee kaiken itse. 

Eräänä päivänä kun tulin pappilasta kotiin, huomasin salin pöydällä kaksi englanninkielistä kirjaa. Sydän ihan hypähti, kun näin ne, sillä olin kuullut Jane Austenin kirjoista Eveliina-rouvalta. Kukaan muu ei osaa niitä lukea kuin hän ja hänen naimaton sisarensa Maveliina. Kukkakylässä ei ole ennen ollut kieliopetusta aikuisille, me olemme Sofian kanssa ensimmäiset. 


Amalia ihastuu uusiin kirjoihin


Kysyin Henrikiltä: 'Mistä olet löytänyt nuo kirjat?'

Henrik vastasi: 'Kauppalaivasta ne ostin, sinulle kannustimeksi englanninkielen harjoitteluun. Olen kuullut, että nuo kirjat ovat naisten mieleen Englannissa'.

Minä: 'Kiitos paljon, mutta viimeksi kauppalaivassa ei ollut näitä kirjoja'.

Henrik vastasi: 'Ostin ne Lyypekin satamasta'.

Minä: 'Siitähän on jo aikaa kun siellä asti purjehditte?'

Henrik: 'Niin..onhan siitä aikaa.'

Minä: 'Oletko kauankin suunnitellut minun kieliopintojani?'

Henrik vastasi hymyillen: 'No, ehkä vuoden ajan olen sitä miettinyt'.

Minua vähän hymyilytti, Henrik osaa aina ajatella pitkälle, mutta hyvin hän oli pitänyt suunnitelmat minulta piilossa.

Kysyin: 'Mitä muuta olet minulle suunnitellut, jos saan kysyä ?'

Henrik: 'Mietin, jos sinä vaikka kirjoittaisit englanninkielisen kirjan'.

Menin ihan sanattomaksi ja ajattelin, että Henrik yliarvioi minua nyt liikaa. Mutta en sanonut sitä, vaan laitoin takkaan tulen ja selailimme yhdessä noita ihania uusia kirjoja. Lapsetkin tulivat kohta sisälle pihalta posket punaisina. Laitoin meille kuumaa mehua ja ruisleipää ja istuimme koko perhe hiljaa pöydässä, kynttilän valossa mutustellen. Päässäni pyöri tuhansia ajatuksia omasta kirjasta ja englanninkielen sanoista."

Amalia

Kirjoista

Jane Austen oli englantilainen kirjailija, joka eli vuosina 1775-1817. Hän kirjoitti kuusi romaania, joissa hän kuvasi englantilaista keskiluokkaa huumorilla. Hän ei mennyt koskaan naimisiin. Teos Sanditon jäi hänellä kesken vuonna 1817 ja joku toinen kirjoitti sen loppuun.
Nämä miniatyyrikirjat ovat Emma ja Mansfield Park (Kasvattitytön tarina). Alkuperäisissä kirjoissa Jane Austenin aikaan ei ollut värikkäitä paperikansia kuten näissä, eikä tietenkään viivakoodia takasivulla. Kirjat eivät oikeasti avaudu.

Suomessa ei Amalian aikaan vuonna 1851 ollut romaanikirjallisuutta, ensimmäiset suomenkieliset kirjat olivat Raamattu (Biblia; se on Coco Pyhä Raamattu Suomexi 1642) ja Aapinen (ABCkiria), jonka Mikael Agricola julkaisi vuonna 1543. 
Aleksis Kiven romaani Seitsemän veljestä julkaistiin vuonna 1873. Se oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja, sitä ennen oli ilmestynyt Karl Jakob Gummeruksen 'Ylhäiset ja alhaiset' jatkokertomuksena. 
Elias Lönnrotin keräämä ja toimittama suomalais-karjalainen kansanrunojen kokoelma 'Vanha Kalevala' ilmestyi vuonna 1835 ja 'Uusi Kalevala' vuonna 1849. Kalevala on Suomen kansalliseepos. Sukututkimuksessa löytyi erään avioliiton kautta linkki erääseen sukuun ja mieheen, joka asui Laukon kartanossa ja hänen kotiopettajansa oli Elias Lönnrot, joka päiväsi kartanossa silloin Kalevalan. Historia on mielenkiintoista. 

Lähde: Wikipedia


Jane Austen sisarensa
Cassandran piirtämänä

- Public Domain -


Miniatyyrikirjat: Huuto.net

7. lokakuuta 2022

Henrikin yllätyslahjat nukkekotiin

 "7. lokakuuta 1851 Tiistaina, Brigittan nimipäivä"

"Rakas Päiväkirja, olipas meillä hauska päivä! Lapset olivat hyvällä tuulella koko päivän ja innostuivat laulamaan jo nyt joululauluja. Siinä samassa huomasimme, että uusi valkoinen lumi sataa maahan. Kissat Roosa ja Mölli juoksivat uteliaana ulkona, nuuhkivat maata ja ravistelivat tassujaan. Sitten ne loikkivat innoissaan edestakaisin lumessa ja lapsista se oli hauskaa.

Eikä siinä vielä kaikki, joulun tuntua toi myös Henrik, jonka Elisabet laiva oli tuonut jälleen kotisatamaan, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Lumihiutaleita hatussaan ja säkki olkapäällään Henrik tulla kopisteli sisään. Lapset juoksivat vastaan niin kuin aina, kun isä tulee kotiin. Lapset kysyivät, onko säkissä joululahjoja. Henrik sanoi, että ne ovat 'ensilumen päivän lahjoja' ja ne annetaan tänään, kun ensin syödään.


ensilumi Kukkakylässä

Lapset söivät ruokansa loppuun ihmeen nopeasti ja odottivat kiltisti pöydässä, että Henrik sai ateriansa syötyä. Sitten Henrik pyyhki suunsa ja avasi säkin. Paitsi että siellä oli Henrikin kapteenin puku, siellä oli myös pehmoinen koiralelu lapsille. 

'Iik ihana!' huudahti Emma ja pojatkin ilahtuivat. He veivät lelun heti lastenhuoneeseen ja keksivät sille nimiä.
'Lurppa!', ehdotti Tim.
'Turri', ehdotti Tom.
'Nuppu', ehdotti Emma.

Tällä kertaa lapsille ei tullut eripuraa nimistä, vaan Tom ehdotti, että jokainen nimittää pehmokoiraa kuinka itse haluaa. 
Koiran nimi on siis Lurppa Turri Nuppu. Onhan ihmisilläkin kolme nimeä tai useampikin. Lapset sopivat keskenään, että jokainen saa vuorotellen pitää Lurppa Turri Nuppua yöllä vieressään. Pojat suostuivat siihen, että Emma saa sen yökaveriksi ensimmäisenä.


Lurppa Turri Nuppu tuli uuteen kotiin

Henrik antoi minulle lahjaksi kullanväriset kamman, peilin ja hiusharjan. Ilahduin lahjasta ja halasin Henrikiä. Meille yhteiseksi lahjaksi hän toi ison perheraamatun. Huomasin heti, ettei se ollut suomenkielinen ja sanoin Henrikille, että hän voi lukea sitä ääneen ja suomentaa minulle, koska minä en osaa vieraita kieliä. 

Henrik vastasi: 'Mitä jos opettelisit englantia ?'
Minä, varmaankin silmät pyöreinä, kysyin: 'Miten minä voin sitä oppia?'
Henrik: 'Pastori Hans Liljeroos osaa latinaa, kreikkaa, hepreaa, saksaa, ruotsia ja englantia, jospa kysymme häneltä, haluaisiko hän opettaa?'
Minä: 'Ohhoh.. no kysytään vain, kysyn myös Sofialta, haluaisiko hänkin oppia englantia.' 



Raamattu 1:12, jossa oikea teksti ja kuvat


Henrik järjesti vielä uuden yllätyksen. Hän sanoi, että kampa, harja ja peili kuuluvat yhteen erään toisen lahjan kanssa, mutta se tulee iltapäivällä. Odotin sitä kuin lapsi odottaa joulupäivää. Mietin, mikä on sellainen, mikä tuodaan ja se kuuluu yhteen kamman, harjan ja peilin kanssa ? Olisiko se uusi pyyhe ? Miksi joku toisi minulle pyyhkeen ? En keksinyt mitään muuta.

Iltapäivällä oveen koputettiin ja kun menin ovelle vastaan, siellä lumisateessa seisoi puuseppä Birger Hammarin apupojat Konsta ja Aapeli. Konsta otti lakkinsa päästään ja sanoi: 
'Päivää hyvä rouva, mihin piironki viedään?'
Henrik huikkasi minun selkäni takaa: 
'Tuokaa pojat se vaan sisälle, me hoidamme sen oikeaan paikkaan! Kiitos pojat ja tervehtikää puuseppää meidän puolestamme!'

Konsta ja Aapeli kantoivat varovasti sisään kaunista valkoista peilipöytää. Liikutuin siitä niin, että pieni kyynel tuli silmään. Kun pojat olivat lähteneet, kapsahdin Henrikin kaulaan vielä toisenkin kerran. 
'Kiitos ihan suurenmoisen paljon!' sanoin Henrikille, 'se on kaunis kuin koru'.
Henrik hymyili ja kysyi, mihin haluan peilipöydän laittaa. Me kannoimme yhdessä sen kammariin. Minulla ei ole koskaan ollut noin isoa peiliä!

Ensilumen päivä oli antoisa päivä ja leivoin siitä hyvästä Henrikille omena-kanelipiirasta, josta hän pitää. Tuoksun perässä lapsetkin tulivat pöytään herkuttelemaan, tietysti mukanaan uusi ystävä Lurppa Turri Nuppu."

Amalia 



Lahjat

Lisäsin peilipöydälle vanhan kermakannun ja lautasen pieneksi vesikannuksi ja pesuvadiksi, vaikka ne ovat alun perin astioita, mutta isompia kuin 1:12 esineet. Toisella vadilla on oikeita laventelisaippuan palasia, ne tuovat vähän tuoksua huoneeseen. Konsta ja Aapeli ovat puusepän apupoikia, eivätkä vielä tiedä, että piironki ei ole sama asia kuin peilipöytä. Peilipiironki on erilainen, siinä on laatikoita kuten lipastossa ja päällä on pieni tai isompi peili.

Pienessä Raamatussa, eli mustassa Holy Bible-kirjassa, on oikeasti painettu englanninkielinen teksti ja piirroskuvia. Paljain silmin sitä ei näe lukea, mutta ehkä kokeilen joskus suurennuslasilla. Ihmeellistä ja valloittavaa on miniatyyrimaailma.

Historiaa laventelista

Netissä on artikkeleita, joissa kehoitetaan laittamaan lakanan alle laventelisaippua, jos jalat ovat öisin levottomat. Kokeilin sitä ja se auttoi, kun saippua oli lähellä jalkoja.
Tuli mieleeni, että ennen vanhaan liinavaatekaapeissa pidettiin kuivattua laventelia kangaspusseissa, ehkä jopa samasta syystä, tai sitten tuomaan hyvää tuoksua lakanoihin ja karkoittamaan liinavaatekaapista pois ötököitä. 
Laventelia on ennen käytetty antiseptisena aineena haavojen sidonnassa ja palovammoissa. Laventeliuute alentaa kuumetta ja sillä kurlaaminen helpottaa kurkkukipua ja hammassärkyä. 
Uudet tutkimukset toteavat, että laventeli saattaa auttaa myös joissakin  hiivatulehduksissa. 
Laventeliuutetta käytetään nykyisin apuna univaikeuksiin, joten siinäkin on varmaan hyvä syy siihen, että ennen laventelia pidettiin liinavaatekaapeissa.  Laventelin tuoksuiset lakanat edesauttoivat hyviä yöunia.
Laventelisaippuan voisi laittaa vielä nykyisinkin kaappiin, jossa pidetään lakanoita. Taidanpa kokeilla.

Tuotteet: Minimaailma