Ruokasaliin tuolit ja kaappikello

Ruusulan ruokasali sai neljä pähkinänväristä tuolia ja mahonginvärisen kaappikellon. Kokeilin, miltä näyttää, kun yhdistää eri värisiä kalusteita keskenään samaan huoneeseen. Mielestäni siitä tuli kotoisa tunnelma. 

Nyt on lapsillekin tukevat ruokatuolit ja Emman ystävä Markettakin mahtuu istumaan saman pöydän ääreen. Nähtävästi tämä valkoinen ruokapöytä on sopivan kokoinen kuudelle. Kaappikellossa on avattava ovi ja sisällä on vetoketjut ja punnus. 

Kellon historiaa 🕥

Ennen mekaanisten kellojen keksimistä ihmiset käyttivät aurinko- ja vesikelloja ajan mittaamiseen. 700-luvulla keksittiin tiimalasi, jossa hiekka valuu ylemmästä lasikupista alempaan. Se oli tarkempi ajanmittauksessa kuin edeltäjänsä. Vuonna 1280 keksittiin Englannissa kello, joka toimi painovoiman avulla ja siinä oli hammasratas. Sen jälkeen kirkkojen tornikellot yleistyivät. Niiden kellojen aika pysyi 15 minuutin tarkkuudella oikeassa ajassa vuorokautta kohden. 1500-luvulla alkoi ilmestyä vedettäviä taskukelloja. Varhaisemmissa kelloissa oli vain tuntiviisari. Minuuttiviisari yleistyi noin 1680-luvulla ja sekuntiviisari hieman myöhemmin. Rannekello yleistyi 1800-luvulla naisten keskuudessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös miehet alkoivat käyttämään rannekelloja ja taskukellot jäivät vähemmälle käytölle. Kvartsikelloa käytettiin 1930-luvulla tieteellisiin tarkoituksiin ja myöhemmin sen käyttö yleistyi. Sitäkin tarkempi on atomikello, johon perustuu sekunnin nykyinen määritelmä. Atomikellosta voidaa lähettää pitkäaaltolähetyksenä hyvin tarkka aika ja päiväys, joka auttaa kvartsikelloa pysymään tarkemmin ajassa ja kesä- ja talviajan muutos asettuu kelloon automaattisesti. Euroopassa Saksa aloitti signaalin lähettämisen vuonna 1973. Lähde: Wikipedia

Aamupäivä on pilvinen ja lumisateinen täällä Pirkanmaalla, kuin on myös Kukkakylässä. ☃ Vanha sanonta sanoo: 'Uusi lumi vanhan surma', eli kevättalvella uusi kevyt ja märkä lumisade sulattaa vanhaa hankea. En tiedä, mitä mieltä meteorologit ovat siitä, mutta päivien pidentyminen antaa kyllä energiaa. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee. 🌼

Aterian jälkeinen palaveri Ruusulassa

Kalusteet: Mineillen

Uutta Ruusulassa: nukketalon aidan portti ja ulkovalot

Tein pahviseen nukketalon aitaan portin, jonka voi avata ja sulkea. Lähikaupasta löytyi pienet mustat ulkovalot, jotka toimivat pattereilla. Lamppuja on yhdessä sarjassa neljä. Ruusulan aikana ei ollut sähköjä, mutta ehkä nämä lamput menevät öljylampuista. 

Tomin ja pupun kohtaaminen pihalla oli Tomille päivän kohokohta. Tämä pupu ei loikkinut heti karkuun, vaan jäi hetkeksi tarkkailemaan Tomia.

Tom ja pupu

Hyvää Isänpäivää 🎁

Lamppusarja: Sale

Koko perhe koolla

"Ruusulassa 18.12.1850 keskiviikkona, Nicolain nimipäivänä

Rakas Päiväkirja, vihdoinkin on koko perhe koolla !"

"Henrik ja Tom löysivät tänne uuteen taloomme ja Henrik vaikutti olevan tyytyväinen taloon, vaikka tein talokaupat yksin. Heillä oli mukana iso yhteinen joululahjapaketti lapsille. Tom väittää tietävänsä, mitä paketissa on, mutta hän ei saa kertoa sitä muille. Emma kyseli, onko paketissa uusi nukke ja Tim uteli, onko paketissa uusi keinuhevonen. Tom vastasi heille tomerasti: 'Ei saa kysellä, koska se on joulusalaisuus!' Tänä vuonna sovimme Henrikin kanssa, etten minä anna lahjoja, koska meillä on uusi koti ja leivon kaikki jouluherkut itse. Onhan tässä talossa lahjaa kerrakseen koko perheelle.

vasemmalta Tom, Emma ja Tim

Tom näytti kasvaneen matkalla ja on entistäkin vakaamman oloinen, vaikka on ollut sitä jo ennenkin. Tom onkin meidän perheen 'pikkumies', hän pitää käsillä tekemisestä ja häneen voi aina luottaa. Tim on vilkkaampi ja kekseliäämpi, mutta hän ei niin välitä ruumiillisista askareista. Leikeissä he täydentävät toisiaan hyvin. Emma on huolehtiva ja iloinen, sekä musikaalinen tyttö ja äidin pikku apulainen.

 

Emma ihmettelee joulupakettia

Mitä kirjoittaisin Henrikistä .. hän on rakas mieheni ja arvostettu kapteeni. Hän on nuorekas ja musikaalinen, sekä taitava vähän kaikessa, mitä hän tekee. En oikein keksi mitään, mitä hän ei osaisi tehdä. Minusta on aina hauskaa katsoa, kuinka ihmiset tervehtivät häntä kunnioittavasti kaikkialla minne menemme. Henrik on aika tunteellinen ja romanttinenkin. Hän kirjoittaa runoja ja laulujen sanoja. Hän tykkää joskus keppostella kuten Tim ja silloin minusta tuntuu, että minulla on kolme poikaa. Parasta Henrikissä on se, ettei hän komentele minua liikaa, vaikka lapsille ja merimiehille hän pitää kyllä sopivasti järjestystä.

 

Amalia ja Henrik

Tilasin puusepältä samanlaiset salin kalusteet kuin herra Granholmin iso-isoäidillä oli ja jotka nyt ovat kartanon pohjoissiivessä pikkusalissa. Kartanon herra esitteli kerran sitä huonetta kevätjuhlien aikaan ja ihastuin tuollaisiin Ludvigin aikaisiin kalusteisiin. Ludvig XVI oli Ranskan kuningas 1774 - 1792.

Henrik toi minulle lahjaksi pienen maalauksen, johon on maalattu kaunis aatelisnainen. Hän sanoi, että hänelle tuli siitä minut mieleen, vaikka enhän ole samannäköinen kuitenkaan. Kaunis ajatus kylläkin. Asetin maalauksen makuukammariin.

maalaus

 

Menemme kaikki yhdessä kartanon joulujuhliin, jonne tulee myös Sofian perhe. Henrik aikoo kysellä kartanon tallimestari Laukalta, että olisiko hänellä tietoa myytävistä hevosista. Me tarvitsemme hevosen ja reen. Naapuri Eloveenan tallissa olisi tilaa meidän hevoselle ja he ovat eläinrakkaita ihmisiä, joten se olisi turvallinen paikka hevoselle, eikä talli olisi meistä kaukana.

Tallista tuleekin mieleeni, miksi joulua vietetään. Pieni Jeesus-lapsi syntyi eläinsuojassa, koska ei ollut tilaa majatalossa, silloin kun Marian synnyttämisen hetki tuli. Käymme myös joulukirkossa kaikki yhdessä. Onneksi mieheni Henrik lähtee sinne mielellään, toisin kuin sisareni Sofian mies Eerikki Saariluoma, joka aina torkkuu kirkon penkissä, mutta ehkä hän on työstään väsynyt, kauppiaalla kun joulukuu on vuoden kiireisintä aikaa."

Amalia 

koko Armaan perhe koolla ja uudet mööpelit

Rauhallista Joulua toivoo Armaan perhe

ja myös Roosa ja Mölli

 

 Toivotan tervettä ja rauhallista Joulun aikaa kaikille ja hyvää uutta vuotta 2022 !

Tuotteet: Minimaailma

Tim ja merenneidot

"Ruusula 9.10.1850 - Rakas Päiväkirja

Tänään koputettiin aamulla oveen ja kun vastasin 'sisään', niin kukas sieltä tulikaan ovesta ?

 

Perämies Pekka Tuulonen toi poikansa Anselmin kanssa Timin kotiin !"

"He olivat kysyneet tohtorin talosta, missä nyt asumme. Henrikin piti jatkaa vielä matkaa Lyypekkiin ja Tom halusi mennä vielä isänsä mukaan. Perämiehen loma alkoi nyt ja Timillä oli jo koti-ikävä, joten hän sai tulla perämiehen mukana kotiin. Pekka Tuulonen ja Anselmi jatkoivat heti matkaansa omaan kotiinsa.
Tim tuli halaamaan minua ja Emmaa. Emma hihkui ilosta, kun sai pikkuveljensä kotiin ihan yllättäen. 

Ensimmäiseksi Tim sanoi: 'Äiti, laita potut tulelle, on nälkä !'

 

Henrik oli ostanut jostakin satamasta Timille uuden, hienon ja muodikkaan merimiespuvun. Liikutuin vähän, kun Timin hiukset tuoksuivat samalla tavoin tervalle ja suolaiselle merituulelle, niinkuin Henrikin hiukset, silloin kun hän tulee meriltä kotiin. Tämä oli ensimmäinen merimatka pojille ja se on ollut varmasti jännittävää heille.

Kysyin Timiltä: 'Tuleeko sinusta isona merimies?'

Tim vastasi: 'Njääh, ei tule. Laiva keikkuu kun tuulee ja tulee maha kipeäksi.'

Kysyin vielä: 'Mikä oli hauskinta siellä matkalla ?'

Tim vastasi: 'Me nähtiin merenneitoja !'

Minä: 'Ihanko totta ? Millaisia merenneitoja ne olivat ?'

Tim: 'Ne olivat sellaisia merenneitoja, jotka kurkkivat vedestä meitä. Niitä oli monta!'
Täytyypä kysyä Henrikiltä noista merenneidoista, sitten kun hän tulee. Olen kuullut myös aikuisten merimiesten juttuja merenneidoista, jotka uivat meressä laivan vieressä. He puhuvat niistä torilla uteliaille 'maakravuille', ja vanhat miehet myhäilevät heidän jutuilleen, eivät taida oikein uskoa."

 Amalia 

 

Tim kertoo merenneidoista

LASTEN MERIMIESPUVUN HISTORIAA 

"Merimiespuvun suosio lastenvaatteena sai alkunsa Englannin Walesin prinssi Albert Edwardin lapsuusmuotokuvasta vuodelta 1846, jossa hän esiintyy valkoisessa matruusin juhla-asua muistuttavassa puvussa. (kuva alla)

Merimiespuku alkoi saada suosiota paitsi näyttävyytensä, myös käytännöllisyytensä ansiosta: yläosan väljä leikkaus ja avoin kaulus antoivat lapselle liikkumisen vapautta paremmin kuin aikuisten miesten paitoja jäljittelevät kovakauluksiset paidat.

Puku soveltui niin koti- kuin kouluasuksi ja oli näyttävä myös lasten juhla-asuna. Tummansininen merimiespuku oli helppohoitoinen arkikäytössä, valkoinen taas juhlavampi. Talvinen puku ommeltiin villakankaasta tai neulottiin villalangasta pitkine housuineen, kesällä käytettävä merimiesasu puuvilla- tai pellavakankaasta lyhytlahkeisine housuineen.

Varsinkin pojat pitivät merimiespuvusta, koska se mahdollisti roolileikin tärkeänä aikuisena ammattilaisena, sen ajan ”supersankarina”, ja kohotti näin lapsen itsetuntoa. Merenkulku oli 1800-luvulla arvostetuimpia aloja, ja monet lasten seikkailukirjatkin, kuten Robinson Crusoe ja Aarresaari, kertoivat merielämästä." Lainaus: Wikipedia, kuva Public Domain

maalaus: Franz Xaver Winterhalter vuonna 1846

 

Poikanukke: Mineillen

Emma tuli kotiin

"5.9.1850 - Rakas Päiväkirja

Kiinnitin tänään talon numeron 10 oven viereen, numerointi kun on pakollista olla joka talossa."

 

"Heti sen jälkeen Emma tuotiin kotiin, aiemmin kuin Sofia ilmoitti. Ihana Emma juoksi heti halaamaan minua. Olipa kiva yllätys !

Esittelin talon Emmalle ja hän piti siitä paljon. Myös Sofia ja Eerikki ihastelivat, että on kodikas talo. Heidän piti lähteä takaisin kotiinsa melkein samantien. Tytöt olivat jääneet ystäviensä luo siksi aikaa ja heillä on koulupäivä huomenna.

 

Jälkiruoaksi tein omenapiirasta, josta Emma pitää. Sain omenoita naapurin pihan puusta. Emmalla oli paljon kerrottavaa leikeistä, joita he olivat leikkineet serkkujen Lotan ja Birgitan kanssa. Varsinkin hyppynarulla he olivat hypelleet usein ja kiikkuneet pihakeinussa. He olivat myös kattaneet päivällispöytää ja poimineet kukkia maljakkoon. Emma on varsin ahkera ja tekee mielellään pieniä kodin askareita.

Nyt alkaa uusi koti tuntua kodilta, kun on jo yksi perheenjäsen tullut kotiin. Ihanaa !"

Amalia 

 

TARVIKKEET

Molemmilla nukeilla on kädet, jalat ja pää posliinia. Vartalo on pehmustettua rautalankaa. Vaatteet on ommeltu kiinni päälle, niitä ei voi vaihtaa. Molemmilla on myös lahkeelliset alushousut, Amalialla ne ovat pidemmät, joissa on pitsiä lahkeensuussa, Emmalla ne ovat polvipituiset. Molempien kengät ovat mustat ja ne ovat maalatut jalkoihin. Mielestäni ne ovat söpöjä nukkeja, vaikka ovatkin massatuotantoa. Kasvojen maalaukset olivat ainakin näissä kappaleissa onnistuneet siististi. Valitsin nuket niiden persoonan mukaan, että he sopivat tarinan henkilöiksi. Emma nukke muistuttaa omaa tyttärentytärtäni.

Talon numerot ovat talon nurkalle liian pienet, ja sen vuoksi kiinnitin ne oven viereen. Tässä tapauksessa kävi paperiliima kiinnitykseen, kun ne ovat niin kevyet. Laatassa oli numerot 0 - 9 ja ne piti irrottaa taittamalla tai leikkaamalla saksilla.

HISTORIAA TALOJEN NUMEROINNISTA

Talojen numerointi aloitettiin 1400 - luvulla Pariisissa, jossa oli silloin 68 taloa numeroitu. Lontoossa numerointi aloitettiin vuonna 1764. 1800-luvun alkuun mennessä numerointi oli otettu kaikkialla käyttöön. Kuten aina, joku ei pidä muutoksista ja silloin mm. aatelisto vastusti linnojen ja kartanoiden numerointia. Talojen numeroita sotkettiin mielenosoituksellisesti mudalla tai niitä raavittiin. Talojen numerointi tuli välttämättömäksi verotuksen ja muiden syiden takia. Parilliset numerot laitettiin tien oikealla puolella oleville taloille ja parittomat tien vasemmalle puolelle.

Historian tiedot : Wikipedia

Nuket ja numerot: Minimaailma