"13. toukokuuta 1851 Ruusula
Rakas Päiväkirja
Eräänä päivänä olimme koko perhe salissa ja Henrik pysähtyi kesken lauseen tuijottamaan kohti seinää. Hän nousi ylös ja tarkasteli seinää joka puolelta ja kääntyi sitten minuun päin sanoen : "Miksi et sanonut mitään ?"
"Mitä en sanonut?" kysyin.
"No tiedät kyllä, huomaat aina kaiken mikä liittyy kotiasioihin. Tapettihan on täynnä kupruja. Miten sen noin huonosti tapetoin ? " vastasi Henrik.
Lapsetkin alkoivat tarkastella tapettia, osoittelivat sormillaan ja huutelivat: "täälläkin on yksi ruttu" ja "täällä" ja "tuolla". Lapsille se oli leikkiä etsiä ruttuja tapetista, mutta näin, että Henrikiä se vähän harmitti.
Henrik sanoi: "Laita saali harteille ja lähdetään käymään verstaalla."
Henrik marssi heti tallille valjastamaan Auroraa ja lapset juoksivat hänen perään, mutta toppuuttelin heitä laittamaan viitat päälle, kun tuuli oli kylmä.
Henrik on sellainen, ei aikaile missään asiassa.
Verstaalla valitsimme yhdessä entistä paksumman tapetin, jossa on medaljonkikuvioita. Lapset olisivat halunneet tapetin, jossa on nallen kuvioita, mutta saliin sitä ei voi laittaa.
Kotiin tullessa näimme naapuri Eloveenan pihalla ja Henrik pyysi häntä avuksi tapetoimaan ja irrottamaan vanhaa tapettia seinästä irti. Herra Eloveena keksikin vanhalle tapetille uutta käyttöä, kun Henrik lupasi antaa ne tapetin palaset hänelle. Hän aikoi päällystää niillä jotain säilytyslaatikoita.
Heti sitä seuraavana päivänä sali tapetoitiin uudelleen ja nyt se on siisti, ei kuprun kuprua missään. Ei tarvitse peitellä kupruja tauluilla ja toivoa, etteivät vieraat huomaisi niitä.
Tapetoinnin jälkeen kävimme Emman kanssa kävelyllä, niinkuin meillä on tapana, ja tuuli kantoi savun hajua meille päin. Kukkakylän viereisen metsän keskellä poltetaan kaskea, uudisasukkaat raivaavat siellä itselleen tilaa. Naiset, lapset ja miehet ahkeroivat siellä savun keskellä pitkien sauvojen kanssa, pitäen tulta hallinnassa. Tuhka ravitsee maata ja sitä on sitten hyvä viljellä. Mahtaa savu kirvellä silmiä, mutta työ on tehtävä.
Huomasin kävellessä, että kenkäni pohja vähän irvistelee reunasta, täytyy viedä piakkoin suutarille kaikkien kengät korjattavaksi. Tomin kengänpohjissa näkyy olevan jo pienet reiät. Suutari kun vaihtaa niihin uudet pohjat, ne ovat sitten kuin uudet kengät taas. Lapsille täytyy ommella uusia vaatteitakin, taidan ottaa mallin vanhoista ja tehdä samanlaiset mutta isommat. Pieneksi jääneet vaatteet lahjoitan jollekin lapsiperheelle.
Täytyykin katsoa, mitä kankaita on tällä kertaa Sofian kaupassa. Pitkään aikaan ei ole tullut uusia kangasmalleja ja kylän rouvat ovat kyselleet Sofialta, josko olisi jo tulossa uutta silkkiä, samettia, pitsiä, pellavaa ja puuvillaista lakanakangasta. Talollisten emännät maatiloilla kutovat itse kankaansa, mutta meidän keskustakotiin ei edes mahdu kangaspuut.
Nyt alan keittämään perunoita ja kastiketta. Huomenna Henrik menee veljensä Kaarlen kanssa kalastamaan, toivottavasti he saavat saalista."
Amalia
Kiinnitin uuden tapetin kaksipuolisella teipillä ensin seinän kokoiselle kartongille ja sitten kartongin teippasin seinään. Ikkuna-aukot leikkasin molempiin ennen sitä.
Vanha tapetti irtosi kevyesti vetämällä, eikä seinään jäänyt jälkeäkään liisteristä eikä liimasta. Näytti siltä, että vain tapetti oli imenyt itseensä kaiken liiman ja seinäpinta oli hylkinyt sitä. Ehkä näin ei käy kaikissa nukketaloissa, mutta tätä nukkekotia ei ole alunperin tehty tuunattavaksi.
Ikkunanpuitteet tein kierrätyspahvista leikatuista listoista ja ikkunalasit Prisman A6 kokoisesta kirkaskalvosta, jota askarteluun myydään. Nekin kiinnitin kaksipuolisella teipillä.
 |
Emma, Tom ja Henrik salissa ja uusi tapetti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivat kommentit piristävät päivää :)