Sunnuntaikävelyä Tampereen Viinikassa

Tässä postauksessa on kuvia Tampereen puutarhakaupunginosasta, Viinikasta, joka on noin 1,5 km kävelymatkan päässä Tampereen keskustasta. Virallisesti Viinikan alueen nimi on Tampereen 23. kaupunginosa. Viinikkaa alettiin rakentamaan vuonna 1914 Hatanpään kartanon entisille maille. Viinikan vieressä on pieni Iidesjärvi, jossa on ainakin ollut lintutorni lintujen tarkkailua varten, en tiedä, onko se vielä siellä. Viinikan keskellä sijaitsee vuonna 1932 käyttöön otettu Viinikan yksilaivainen kirkko, jonka 50 metrin korkuinen torni näkyy kauas ympäristöön. Kirkko edustaa tyyliltään 1920-luvun klassismia ja funktionalismia. 

Vaikka Viinikan vieressä sijaitsee vilkas Lempääläntie, alueen syvemmissä osissa liikenteen melua ei juuri kuule, ainakaan näin sunnuntaisin. Kävellessäni siellä oli ajoittain ihan hipihiljaista, vain tuulen suhina puissa ja lintujen laulu kuului. Kuvista ei voi täysin nähdä vanhojen puutarhapihojen, puuaitojen, kukkaistutusten tai lasikuistien pitsiverhojen lumoa, koska yksityisiä pihoja ei saa valokuvata. Useimmat talot näyttivät olevan siistissä maalipinnassa. Voin vain kuvitella, kuinka hyvät sisäilmat noissa hengittävissä puutaloissa on. 

Pihat tehtiin ennen kunnon kokoisiksi, joihin mahtuu marjapensaita ja omenapuita tuottamaan satoa, eikä naapurin ikkunat ole heti vastapäätä. Runsas kasvillisuus antaa yksityisyyttä ja tunnelmaa pihoille, joissa lasten on hyvä leikkiä ja aikuisten kestitä kesävieraita.

Viinikan kirkon torni näkyy talojen välistä.

Viinikan poikkikadut ovat rauhallisia ja hyvin siistejä.
Ei roskan roskaa missään.

Lintujen liverrystä ja ruusujen tuoksua.

Talot on rakennettu hyvään järjestykseen suoriin riveihin.

Pieni vilkaisu rantapolulle.

Viinikan puisto on pitkä ja suora, vanhojen puiden varjostama alue, jossa on kaksi kävelytietä ja muutama penkki. Helteellä on viilentävää kävellä ihanien puiden lempeässä varjossa. Olen aina kuvitellut Viinikan puistoon pyöreän, huvimajan muotoisen jäätelö/kahvikioskin ja sen ympärille muutaman pöydän tuoleineen. Se olisi kiva, mutta liekö se olisi kannattavaa toimintaa, koska puisto on yleensä aika hiljainen. Ehkä puisto on eheämpi kokonaisuus ilman kioskia. Viinikan puiston molemmin puolin on kauniita, idyllisiä puutaloja.

Taloja Viinikan puiston vieressä.

Viinikan pitkä puistoalue.

50 m korkea Viinikan kirkon torni.

Verkkainen kesäsunnuntai Viinikassa. 🌸

Viinikan leikkipuistoa.

Tampereelle kiitos, että vanhoja asuinalueita on vielä säilytetty. 

Niissä me näemme Tampereen historiaa ja puutaloalueissa silmä ja sielu lepää.

🌹🌹🌹🌹🌹

Kuvia Tampereen Tallipihalta ja pari pientä löytöä nukkekotiin

Kävin Tampereen Tallipihalla tänään, kun sää oli puolipilvinen, mutta sopivan lämmin. Tallipihalla on vanhoissa puurakennuksissa putiikkeja ja pihalla on pupuja, kanoja ja poneja lasten iloksi. Pihalla oli ennen myös vanhan ajan karuselli, jota ei ole enää. Alueella on myös terassikahvila ja sisäkahvila. Kahvilan sisältä tuli ulos asti ihana kanelipullan tuoksu, mutta kävin tällä kertaa terassilla jäätelöllä.

Kuvia Tallipihalta:

Tallipihan rakennuksia kadulta katsottuna.
Muistan lapsuudesta tuollaisen rinkelin muotoisen leipomon kilven, mutta eri paikkakunnalta.

Sisäpihalta toisesta suunnasta. Vasemmalla on lahjapuoti ja oikealla kahvila.

Terassikahvilan keskellä on iso vaahtera, johon on ripustettu värikkäitä palloja.

Tallipihan poni Kingi, 16 vuotias ruuna, Shetlanninponi.

Tallipihan poni Tiuhti, 12-vuotias ruuna, Shetlanninponi.

Kanala

Pupula

Musta kani Pupulassa

Lahjapuodin ikkunassa Elisabetit vilkuttavat käsiä. Valo saa kädet liikkumaan.

Toisen lahjapuodin ikkuna.

Kolmannen lahjapuodin ulkopuolella asetelma kaapissa.

Vaunutallissa on yleisölle wc:t.

Suklaapuoti on tänä kesänä panostanut kukkakoristeluun.

Tässä puodissa myydään kotimaisia miniatyyrejä 💛

Seuraavat kuvat ovat tämän puodin sisältä.

Saippuoita.

Pehmoleluja, kortteja ja muuta kivaa.

Tikkuaskiin tehty tonttujen sauna ja hyllyssä vetoleluja.

Miniasetelma 1

Miniasetelma 2

Ja paras hyllykkö viimeisenä; miniatyyrikalusteita! Varsinkin takat ovat hienoja.

Suomessa valmistettuja takkoja ja huonekaluja koossa 1:12.

Lähikuva takoista.

Vaikka nuo valmiit takat ovat tosi hienoja, ostin itselleni vähän haastetta; Gepetton vaneriosat takkaan. Gepetto valmistaa koottavat vanerituotteet Kangasalla, Tampereen naapurikaupungissa.

Gepetton vaneriosat takkaan.

Tämän jälkeen kävin vielä Kirpputori Silinterissä Tampereen Koivistonkylän Prismassa ja sieltä löytyi pieni valkoinen norsu. Se päätyi Willa Helmen olohuoneeseen. Koivistonkylän vanhan asuinalueen lempinimi on Koikkari. Sieltä on lähtöisin monta kiekkolegendaa, siitä voi lukea Wikipediasta. 

Valkoinen kipsinorsu koristaa nyt Willan olohuonetta.

Gepetton takasta sitten lisää kuvia, jos sen maalaus ja kokoaminen minulta onnistuu. En ole ennen tehnyt noita koottavia kalusteita. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

PS: Kysyin luvan kuvien ottamiseen putiikin myyjältä.

💚💙💛

Muutama kuva työläismuseosta

Kävimme nopeasti Tampereen Amurin työläismuseossa. Amurin museossa on nähtävillä vanhoja työläisperheiden asuntoja, yleinen sauna, kauppa, leipomo, suutarin työpaja sekä ulkohuussit. Ulkohuussien portaat ovat jyrkät ja kapeat ja voin kuvitella, miksi potta toimi yöastiana ennen vanhaan aikuisillekin, pimeään ulkohuussiin olisi ollut ankeaa mennä talvisena pakkasyönä. 

Vuokralaisten asunnot on sisustettu sen ajan mukaisesti vaatimattomasti ja niissä on yhteiskeittiöt puuhelloineen. Lämmitysmuotona toimi silloin pönttöuunit, patjat olivat olkipatjoja ja lusikat olivat puusta veistettyjä. Hanoista tuli vain kylmää vettä, pesuvettä lämmitettiin kattilassa tai kerran viikossa saunassa. Yhdessä vuokrahuoneessa saattoi asua lapsiperhe sekä alivuokralainen. Talon omistajan asunto on sen ajan mukaisesti vähän hienommin sisustettu ja siellä on jopa piano. Museon yhdessä huoneessa oli naisen mekko, siniruutuisesta kankaasta ommeltu. Tulipa heti mieleeni nukke-Marian siniruutuiset vaatteet, jotka ovat edellisessä postauksessa. 

Amurin Helmen kahvilassa myytiin sinikuvioisia miniatyyriastiastoja, mutta tällä kertaa en ostanut. Kahvilan myyjillä oli valkoiset essut ja kahvilan lattialankut narisivat kuten asiaan kuuluu vanhassa puutalossa. Kynnyksiä sai vähän varoa, ettei niihin kompastunut. Tässä muutama kuva museosta, jos niistä saisi jotain inspiraatioita historiallisiin miniatyyrimaailmoihin.

Amurin museon piha pyykkinaruineen.

Puuhella ja huoneentaulu. Ei ylimääräisiä koristeita.
Pannukahvin tuoksu on leijunut huoneessa ainakin joskus.

Pitsipeitto ja pesukannu.
Raskaan työpäivän jälkeen on varmaan simahdettu sikeään uneen olkipatjalle.

Kirjailtu pöytäliina, jota on ehkä naapurin rouva salaa kadehtinut.

Kaupan kassa, valuuttana markat ja pennit.

Tuttujakin tuotepakkauksia wanhan kaupan hyllyllä.

Asetelma vanhoja astioita ja pyyheteline.
Monet seniorit muistavat näitä esineitä lapsuudestaan.

Vanha pönttöuuni.

Useimmiten pönttöuunit olivat valkoisia, mutta tässä huoneessa oli vähän kalliimpi, koristeltu uuni.

En ehtinyt ottaa kuvia kaikista huoneista, seuralaiset olivat kiireisiä. Ensi kerralla sitten lisää.

🌱🌱🌱