Herttuattaren peili

 "Huhtikuun 16. päivä 1852, Rakas Päiväkirja, mitä puhuttiin ompeluseurassa, jää ompeluseuraan."

"Herttuatar Linda von Rosenberg tuli eräänä päivänä ompeluseuraan yhdessä palvelusneitinsä kanssa, joka kantoi laatikkoa mukanaan. Punatukkainen palvelusneiti niiasi meille, tyhjensi laatikon sisällön siististi pöydälle liinan päälle ja meni sitten eteisaulaan odottamaan herttuatarta. 

Herttuatar sanoi meille: 'Sallittehan, että tarjoan teille näitä aarteita lahjoiksi. Voitte itse kukin valita, mikä teitä enimmin miellyttää'.

Me kaikki rouvat olimme ihan hiljaa ja katsoimme vuoroin toisiamme ja vuoroin herttuatarta. 

Vilkaisin nopeasti pöydällä olevia esineitä ja sanoin: 'Emmehän toki voi ottaa noin arvokkaita lahjoja vastaan, tarvitsette niitä varmaan itsekin'.

Herttuatar tuhahti ja sanoi: 'Emme tarvitse, uskokaa vain. Miehenikin haluaa päästä niistä pian eroon'.

Rouva Brodé yhtyi keskusteluun ja kysyi: 'Miksi ihmeessä?'

Herttuatar mietti hetken ja vastasi: 'Ne ovat kosijoideni lahjoja, jotka sain ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Mutta älkää kertoko siitä eteenpäin, varsinkaan postikonttorin rouva Junnolle.'

'Ahaa', 'Hmm', 'Vain niin..', rouvat nyökyttelivät ja katselivat alaspäin omiin ompeluksiinsa.

Herttuatar lisäsi: 'Eräänä päivänä olin näkevinäni kiharatukkaisen kosijani kasvot tuossa peilissä. Arvaattehan, että kovasti sitä säikähdin'.

Rouva Brodé: 'Kyllä varmasti säikähditte, rouva Rosenberg, mutta ehkä se oli vain kuvitelmaa?'

Pastorin vaimo Eveliina Liljeroos lisäsi: 'Kummituksia ei ole olemassa, ehkä olitte vain väsynyt, tai jokin muu heijastuma oli kyseessä?'

Tohtorin vaimo Anna Wallin kysyi: 'Uskotte Jeesukseen, mutta ette usko kummituksiin, rouva Liljeroos?'

Rouva Liljeroos: 'Se on eri asia, hyvä rouva. Tulkaa käymään kirkossa koko perheen voimin, rouva Wallin. Syy selviää, kun mieheni puhuu siellä sunnuntaina'.

Anna Wallin sanoi meille kaikille: 'Pyykki-Iita uskoo kummituksiin ja ennustaa korteistakin. Hän oli nähnyt saunan takana tonttujakin ja ..'.

Rouva Brodé keskeytti Anna Wallinin puheen ja sanoi meille kaikille: 'Jospa emme nyt eksyisi aiheesta, haluaako joku herttuattaren arvokkaita lahjoja vastaanottaa?'

Me kaikki nousimme katsomaan lähemmin pöydän antimia. Pöydälle oli levitetty erilaisia koruja ja hopeinen korurasia, valkoiset silkkihansikkaat, kaksi kukkamaljakkoa; keltainen ja roosan värinen, soittorasia, kultaiset kermakko ja sokerikko, kultainen peili, pitsinen pöytäliina, rasiallinen puhtaita kirjailtuja nenäliinoja, sulkakynä ja punainen viuhka. 

Rouva Eveliina Liljeroos halusi ottaa pappilaan kultaisen kermakon ja sokerikon. Anna Wallin valitsi molemmat kukkamaljakot ja joku vähän hymähti siitä. Muutkin hienot esineet kelpasivat ompeluseuran rouville hyvin pian ja kaikkien silmät loistivat ilosta. He kiittelivät herttuatarta monin sanoin ja herttuatar vain hymyili.

Ainoastaan kultaista peiliä ei kukaan huolinut, ehkä sen tarinan vuoksi. Niin olin arvellutkin ja tarjouduin ottamaan peilin meidän saliin. Tiedän, että Henrik ei usko kummituksiin, enkä siksi pelkää niitä minäkään. Ja miksipä herttuattaren entinen kosija meille näyttäytyisi. Arvelen, että kiharatukkainen kosija oli ehkä hiukan herttuattaren mieleen ja siksi hän kuvitteli näkevänsä kosijan kasvot peilissä."

Amalia

peili: Huuto.net